Ajassa, jossa tapahtuu paljon muutoksia, yhteisöllisyys korostuu tärkeänä tukena. Yhteisökoordinaattori Petra Kiviniemi näkee työssään, miten ihmiset reagoivat eri tavoin. Toiset vetäytyvät, toiset hakeutuvat seuraan ja kaipaavat enemmän ihmiskontakteja. Molemmat tavat ovat täysin ymmärrettäviä ja inhimillisiä.
– Epävarmoina aikoina ihmiset kaipaavat ennakoitavuutta ja rutiineja. Ilo ja juhla jäävät helposti sivuun. Ne pitäisi säilyttää, ja myönteisiin asioihin kiinnittää tietoisesti huomiota, Kiviniemi sanoo.
Yhteisöllisyys ei vaadi suuria tekoja
Yhteisöön kuuluminen ei aina tarkoita aktiivista verkostoitumista, tapahtumia ja kalenterin täyttämistä. Jo ohikiitävissä hetkissä piilee mahdollisuus vahvistaa omaa hyvinvointia ja samalla koko yhteisön kannattelukykyä. Yhteisö rakentuu vähitellen ja huomaamatta, usein paikoissa, joissa ihmiset kohtaavat muutenkin.
Jos ajatus toiseen ihmiseen tutustumisesta tuntuu isolta, Kiviniemen ohje on lempeä:
– Tee joku pieni aloite. Käytännössä se voi olla katsekontakti, hymy, tervehdys tai pari sanaa säästä tai arjesta. Pysähdy hetkeksi kohdatessa. Anna sen jälkeen ajan kulua, ja kun sama ihminen tulee vastaan uudelleen, niin siitä se voi lähteä.
Yhteisöjä on monenlaisia. Osaan liitymme luonnollisesti, kuten sukuun, kouluun ja työpaikkaan, osaan taas omasta halusta ja päätöksestä. Toisissa olemme tiiviimmin mukana ja toisissa löyhemmin.
– Huomaa yhteisöjäsi: kaveriporukan tai harrastusverkoston lisäksi ympärillä voi olla muitakin yhteisöjä. Jo se, että luet pikaviestiryhmässä viestejä, tarkoittaa että kuulut yhteisöön.
– Työpaikalla arvot ja strategia luotsaavat ihmisiä samaan suuntaan synnyttäen yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja taloyhtiössä kaikilla on kiinni omaa varallisuutta ja halu pitää talo kunnossa ja viihtyisänä.
Yhdessä tekemisen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Monesti suuret odotukset tai sosiaalisen median asetta-mat mielikuvat laadukkaasta ajankäytöstä voivat olla pahimmillaan poissulkevia, jos taloudelliset vaikeudet tai työttömyys rajoittavat.
Miksi toisten kanssa tekeminen rauhoittaa?
Joskus voi tuntua siltä, ettei mikään ole omissa käsissä. Silloin toisten seura voi auttaa säätelemään epävar-muutta.
– Yhteisöllisyys toimii suojaavana ja palauttavana tekijänä. Kun menee toisten seuraan, huomio siirtyy väistä-mättä pois omista huolista.
On myös tärkeää, että yhteisöllisyyttä vahvistetaan tekemisen kautta, ei pelkästään keskustelemalla.
– Elämme aika lailla mielessämme ja mahdollisesti ylianalysoimme tai murehdimme asioita. Tätä vahvistavat uhat, joita näemme netin tai sanomalehtien kautta.
– Tekemisen tiedetään tuottavan hyvän olon hormoneja. Epävarmuushan syntyy siitä, ettei pysty vaikuttamaan asioihin, ja on tilanteessa pelkkänä passiivisena kokijana. Joku ryhtyy vapaaehtoistyöhön, toinen alkaa tehdä taidetta ja kolmas puuhailee puutarhassa. Tällaisen turvakäyttäytymisen kautta vaikutat jollakin tavalla, vaikket pysty muuttamaan itse tilannetta. Sitä kautta myös työstät ja purat tunteita ja saat hallinnan tunnetta.
Yhteisön me-henkeä kannattaa vahvistaa tunnistamalla sen vahvuuksia ja mainitsemalla ne ääneen. Vahvuuk-sien kannustamana yhteisö voi lähteä kokeilemaan uusiakin juttuja. Yhdessä jaetut perinteet taas sitouttavat ja luovat tunnetta jatkuvuudesta.
Ihmisen tarve kuulua johonkin ei poistu missään elämänvaiheessa
Tarve kuulua johonkin voi muuttaa muotoaan, mutta se ei häviä. Siksi on tärkeää mennä luokse silloin, kun joku jää syrjään.
– Syy vetäytymiseen voi olla esimerkiksi ikääntyneellä sitä, että ei enää pysykään normaalitoimintakykyisen me-nossa mukana ja siitä nousee häpeä.
On tärkeää keskustella tällaisista ajatuksista ja mitoittaa tekemiset huomioiden toimintakyky ja mahdolliset ra-joitteet.
– Jos liikuntakyky on heikentynyt, voi ehdottaa vain piipahtamista ulkona. Ei tarvitse lähteä kaupungille asti. Tai tehkää yhdessä voileivät.
Ikääntynyt ei tarvitse pelkästään apua tai hoivaa, vaan myös tunnetta, että on merkityksellinen.
– Auttaminen tuo auttajalle itselleen merkityksellisyyttä. Tätä voi hyödyntää pyytämällä neuvoa jossakin ikään-tyneen vahvuudessa. Asioihin, joissa nuorempi sukupolvi automaattisesti kääntyisi tekoälyn puoleen, voi iäk-käämmältä vastaus löytyä välittömästi muistista. Esimerkiksi perunoiden istutus, parhaan marjahillon resepti tai poliittisen historian tapahtumat.
Erilaisuus on yhteisön vahvuus
Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, ja kukin voi kuulua yhteisöön omalla tavallaan. Työyhteisöt, joissa on erilai-sia persoonia, ovat kilpailukykyisempiä, veto- ja pitovoimaisempia. Se edistää kehittymistä. Kiviniemi muistuttaa, ettei konfliktejakaan kannata pelätä.
– Sitä, keiden kanssa on tekemisissä, ei kannattaisi liian tarkkaan valikoida. Epämukavuuden sietäminen on elämän perustaitoja, samoin taito ratkaista ristiriitoja.
– Sellainen mielen setti kannattaa ottaa, että on avoin kohtaamaan erilaisia ihmisiä.
