Kun Sini Heino kertoo ensimmäisestä työvuodestaan Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, nousee kuulijan mieleen yksi sana yli muiden: vauhti.
Oman osuutensa vauhdista tuo Sinin kaksoisrooli, sillä hän toimii puolet työajastaan avosairaanhoidon ylihoitajana ja puolet terveys- ja sairaanhoitopalveluiden opetusylihoitajana. Se ei kuitenkaan selitä aivan kaikkea.
– Täällä Päijät-Hämeessä on kova kehittämisinto ja asioita viedään eteenpäin. Olen aina pitänyt itseäni tosi nopeana, mutta täällä en ihan aina pysy perässä. En sitten tiedä, missä ne hitaat hämäläiset oikein ovat, Turun seudulla varttunut Sini kertoo naurahtaen.
Sini siirtyi nykyisiin tehtäviinsä Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta, jossa hän työskenteli rinnakkain sekä avoterveydenhuollon ylihoitajana että sote-aluepäällikön viransijaisena. Sitä ennen hän toimi Paimion-Sauvon terveyskeskuskuntayhtymän johtavana hoitajana ja kuntayhtymän johtajana. Reilun parin vuoden jaksoon sisältyi niin hyvinvointialueelle siirtymisen valmistelu kuin kuntayhtymän alasajokin – molemmat vaativia ja opettavaisia kokemuksia.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueessa Siniä kiinnostivat mielenkiintoinen tehtävänkuva ja puskaradiosta kantautunut hyvä maine.
– Olin kuullut organisaatiosta paljon hyvää: että tämä on hallittavissa oleva kokonaisuus ja että täällä saadaan asioita aikaiseksi. Maine oli siis jo valmiiksi tällainen, mutta vasta tänne tultuani selvisi, mitä kaikkea hienoa onkaan tehty, mistä ei ole kerrottu kenellekään! Omaa häntää voisi kyllä nostaa vähän enemmän, hän tokaisee virnistäen.
Työn ytimessä hoitotyön johtaminen ja tulevaisuuden tekijät
Päätehtävässään avosairaanhoidon ylihoitajana Sini on lähiesihenkilö Asikkalan, Heinolan, Hollolan, Orimattilan ja Padasjoen sote-keskusten kuudelle osastonhoitajalle. Sote-keskusten lisäksi hän johtaa hoitotyötä hoitotarvikejakelussa sekä perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Toisessa roolissaan opetusylihoitajana Sini koordinoi ja kehittää terveys- ja sairaanhoitopalveluiden opiskelijaharjoitteluita sekä hyvinvointialueen ja paikallisten oppilaitosten yhteistyötä. Kuluneen vuoden aikana hän on edistänyt työparinsa kanssa opiskelija-asioita muun muassa digitalisoimalla harjoitteluun hakeutumisen prosesseja. Kaksikko vastaa myös opiskelijaohjauksen kehittämisestä sekä ohjauksen kansallisen CLES-laatukyselyn koordinoinnista hyvinvointialueella.
– Yleisesti ottaen Päijät-Häme on pärjännyt kyselyssä erinomaisesti. Meillä on todella hyvää opiskelijaohjausta, ja kyselyn tuloksia aidosti hyödynnetään yksiköiden toiminnan kehittämisessä, Sini iloitsee.
Hän kertoo saaneensa tehtäviinsä hyvän perehdytyksen ja työyhteisön tuen heti alusta alkaen. Vuolaat kiitokset saa myös oma esihenkilö, joka pitää alaisensa ajan tasalla, kysyy mielipiteitä ja perustelee, jos joutuu joskus torppaamaan uusia avauksia.
– Se luo kokemuksen siitä, että olen arvostettu ammattilainen ja mielipiteilläni on merkitystä.
Osaamista ulkomaita ja meriä myöten
Vaikka oma äiti työskenteli hoitajana, nuori Sini ei suinkaan haaveillut hoitoalasta. Pitkän matematiikan ja fysiikan opintojen jatkeena siinsi insinööriura, kun kesken lukion ajatus muuttui.
– Silloin tuli tarve auttaa, ja kätilön ammatissa kiinnosti työn itsenäisyys ja mahdollisuus omaan päätöksentekoon. Lukio jäi kesken, mutta kävin myöhemmin kirjoittamassa ylioppilaaksi ennen iltavuoroon menoa, hän muistelee.
Sini valmistui kätilöksi ja sairaanhoitajaksi vuonna 1995. Perhe kasvoi pian kahdella tyttärellä, ja kun vanhempainvapaalta palatessa kokoaikaista hoitotyötä ei ollut tarjolla, Sini pakkasi matkalaukkunsa ja lähti sairaanhoitajaksi ja salikätilöksi Osloon. Norjassa vierähti lopulta lähes pari vuotta, joista osa perheen kanssa, osa yksin.
Suomeen palattuaan Sini kartutti osaamista sairaanhoitajana muun muassa terveyskeskuksessa, sairaaloissa ja risteilyaluksilla. Vuosien kuluessa kasvoi kokemus myös muiden työn johtamisesta, kun hän työskenteli eri osastojen apulaisosastonhoitajana, osastonhoitajana ja ylihoitajana sekä Turussa että pääkaupunkiseudulla.
Siniä voi hyvällä syyllä kutsua myös elinikäiseksi oppijaksi, sillä hän on opiskellut työnsä ohella sekä terveystieteiden että hallintotieteiden maisteriksi. Meneillään olevat opettajan ammatilliset opinnot ovat nekin harjoittelua vaille valmiit.
Ympäri mennään, yhteen tullaan
Ammatilliset verkostot ovat olleet Sinille aina tärkeitä, ja niitä onkin syntynyt hänelle ympäri maata. Kätilöopinnoista lähtien hän on edistänyt opiskelija- ja koulutusasioita erilaisissa luottamus- ja järjestötehtävissä sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Sinin vapaa-ajan aktiivisuus kotiseudun kuntapolitiikassa, sotilaskotitoiminnassa ja muussakin vapaaehtoistyössä lasketaan sekin jo vuosikymmenissä.
Arjessa verkostojen voima näkyy esimerkiksi siinä, että kollegiaalinen näkemys lähes asiaan kuin asiaan on yleensä parin LinkedIn- tai WhatsApp-viestin päässä. Onko aiempia tuttavuuksia tullut vastaan uudessa työyhteisössä?
– Itse asiassa useitakin! Erääseen nykyiseen kollegaan tutustuin edellisessä työpaikassa ja ammattiyhdistyksessä, toiseen Oslossa ja kolmanteen kätilöopinnoissa, hän kertoo.
Noin kirja päivässä neljällä vuosikymmenellä
Nykyään Sinin elämää rikastuttavat pienet lapsenlapset, joiden myötä hän on päässyt nauttimaan isovanhemmuudesta. Kun aikuiset tyttäret asuvat Jyväskylässä, Loviisassa ja Espoossa, on työ Lahden seudulla “siinä aika keskellä” myös perheen näkökulmasta.
Sini asuu viikot soluasunnossaan Lahdessa ja matkustaa viikonlopuiksi puolison luo kotiin Paimioon.
– Eräässä aiemmassa työssäni kuljin Paimiosta bussilla Helsinkiin ja takaisin useimpina päivinä viikossa. Siihen verrattunahan tämä nykyinen järjestely on ihan luksusta!
Kroonista kulttuurinnälkäänsä Sini laannuttaa konserteissa, joiden kuluja työnantajan tarjoama kulttuurietu loiventaa mukavasti.
– Lahdessa on valtavasti teatteri- ja konserttitarjontaa. Ostin juuri Sibelius-talolle lippuja työsuhde-edulla, ja viime keväänä kävin konserteissa melkein joka viikko. Mutta lisää juttuun, että puolison kanssa käyn metallifestareilla!
Lisättäköön myös, että Sini lukee paljon. Todella paljon.
– Olen lukenut yhdeksänvuotiaasta lähtien keskimäärin kirjan päivässä. Nykyään luen enimmäkseen dekkareita ja scifiä, sillä niiden parissa irrottaudun. Sinuhe Egyptiläisen olen tainnut lukea kahdeksan kertaa.
Toisinaan Sini tekee viikonloppuvuoroja palliatiivisella vuodeosastolla edellisen työnantajansa palveluksessa. Ovea taaksepäin ei siis ole tarvinnut sulkea uuden työn myötä.
– Nautin potilastyöstä, sillä siinä saan palautteen suoraan ja kokemuksen siitä, että pystyn auttamaan. Samalla kädentaitoni säilyvät, hän kertoo.
Polun pisteet yhdistyvät
Sinin 30-vuotinen työura koostuu useista eri etapeista, joiden alkuvaiheen voi jäljittää koulun tukioppilastoimintaan ja seurakunnan kerho-ohjaajan tehtäviin. Vaikka vapaa-ajan tekemiset eivät ole aina tuntuneet liittyvän lainkaan hoitoalaan, ovat polun eri pisteet yhdistyneet jälkeenpäin hämmästyttävän hyvin.
– Esimerkiksi siitä, että olen nuoresta alkaen tottunut johtamaan ryhmiä, ratkomaan ristiriitoja ja jakamaan tehtäviä projekteissa, on ollut työelämässä paljon apua.
Lapsena hän näki, miten tärkeää ja konkreettista tukea merimiesisä kollegoineen sai merimieskirkon papeilta. He olivat läsnä olevia, turvallisia aikuisia, jotka palvelivat muita, ja niinpä 15-vuotias Sini haaveili itsekin papin työstä. Hoitotyö vei lopulta voiton, mutta nykytehtävissä on monia tuttuja elementtejä.
– Aika samanlaista ihmisten kohtaamista, tukemista ja läsnäoloa tässäkin työssä on, hän kiteyttää lämpimästi.
Anna urapolkusi johtaa meille! Tutustu työmahdollisuuksiimme ja lue lisää työntekijätarinoita Meille töihin -sivulta.
