Lääkäreiden erikoistumiskoulutuksen malli sai alkunsa Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian erikoisalalta 25 vuotta sitten ja laajeni Päijät-Hämeestä muuallekin Suomeen. Mallin syntytarina nojaa vahvasti Päijät-Hämeen pioneeriluonteeseen ja yhteen ideoitsijaan, Ranan Rimoniin. Häntä voi kutsua erikoistumiskoulutuksen mallin isäksi. Malli on taannut sen, että päijäthämäläiset saavat laadukasta hoitoa omasta maakunnasta, omasta keskussairaalasta.
Ranan Rimon vieraili hiljattain Päijät-Hämeen keskussairaalassa juhlistamassa neljännesvuosisadan täyttäneen mallin syntyä. Sain tilaisuuden haastatella häntä ja kuulla monipolvisen tarinan koulutusmallista, joka sittemmin on poikinut hyvää paljon Päijät-Hämettä laajemmalle.
Tarina alkaa siitä, miten kolmisenkymmentä vuotta sitten maailma, myös sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla, oli kovin erilainen kuin nykyään.
– Tuolloin lääkäreiden oli mahdollista erikoistua vain yliopistosairaaloissa, joissa se vei kolmesta neljään vuotta. Nuo vuodet lääkärit siis olivat poissa maakuntien sairaalatyöstä ja palasivat niihin vasta erikoistuttuaan. Kun lääkäripulaa oli, maaseudun paikkakunnat saivat odottaa erikoislääkäreitä tai osa pärjäili epäpätevillä lääkäreillä, Rimon aloittaa kertomuksensa.
Seurasi jatkuvaa lääkäripulaa, sillä päteviä oli vaikea rekrytoida.
– Lääkintöhallitus päätti ratkaista tilanteen antamalla sairaaloille osittaisia koulutusvaltuuksia, joilla pystyi laskemaan hyväksi yhden tai kahden vuoden erikoistumisen. Koulutus oli siis jo nopeampi suorittaa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että koulutus ei ollut teoreettisesti tarpeeksi pätevää, akateemisuus uupui, Rimon jatkaa.
Ministerit: ”Tarttis tehdä jotain”
Elettiin vuotta 1996. Ranan Rimon toimi tuolloin HYKSin Lapinlahden sairaalan ylilääkärinä. Hän sai kutsun Imatralle Rauhan sairaalan 70-vuotisjuhlan pääpuhujaksi. Silloin ministeristason naiset puuttuivat maakuntia riivanneeseen erikoislääkäripulaan.
– Puheille astelivat silloiset ministerit Riitta Uosukainen ja Sinikka Mönkäre. He totesivat, että kuule, nyt maakunnissa, varsinkin Itä-Suomessa, kärsitään lääkäripulasta. Koita nyt tehdä jotain!
Jokunen vuosi vierähti ja sitten alkoikin onnekas tapahtumakulku Päijät-Hämeen ja sittemmin koko maan kannalta. Rimon jatkaa tarinaa:
– Juhani Keskisäntti otti yhteyttä melko uudesta Päijät-Hämeen keskussairaalasta. Hän muistaakseni oli ensimmäinen ylilääkäri psykiatrialla. Sain kutsun Päijät-Hämeeseen luennoimaan 1999 alkuvuodesta. Samat laulut kuulin luennon jälkeen: täälläkin on lääkäripulaa, tarttis tehrä jotain.
– Totesin silloin Juhanille, että on kaksi tapaa saada lääkäripula selätettyä: raha ja koulutus on vaihtoehdot. Jos saadaan sopiva koulutusohjelma, jolla saadaan opetussairaalastatus kunnon sisällöllä ja kestolla, voin tulla luomaan sitä. Taustalla vaikutti pienoinen Lahti-rakkaus, koska aikanaan olin käynyt Hennalassa lääkäriupseerikoulun ja Alasenjärven rannalla oli kesäpaikkakin, Rimon paljastaa.
Ei ”keskitason hallintorasvalle”
Taustalla vaikutti myös se, että Rimon oli osallistunut useamman vuoden Lapinlahden taistoon puolustaen lakkautusuhan alla ollutta sairaalaa. Kun HYKSistä muodostettiin HUS, syntyi Rimonin kutsuma ”keskitason hallintorasva”, joka vei hänen mielestään rahaa hoitavalta portaalta.
– Vain yksi silloisesta 3 000 henkilökunnan jäsenestä kieltäytyi ottamasta vastaan virkanimitystä uuteen organisaatioon. Arvaat varmaan, kuka se yksi oli, Rimon naurahtaa.
Päijät-Hämeestä nimittäin järjestyi hänelle opetusylilääkärin tehtävä, jonka hän otti vastaan säilyttäen samalla Helsingin yliopistollisen sairaalan virkansa. Työsopimus mahdollisti tällaisen ratkaisun, kun sopimusta tarkkaan tulkitsi.
Niinpä Rimon sitten järjesti akateemisen koulutuksen täysimääräisenä ja Päijät-Hämeen keskussairaalle myönnettiin koulutusoikeudet. Uusi erikoistumiskoulutuksen malli oli syntynyt. Rohkeana pioneerina toimimaan tottuneessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa ei päätä palellut uuden edessä.
– Kieltämättä me imettiin maakunnasta lääkäreitä, mutta me katsottiin heidän työtään hyväksi ja melko pian he pääsivät täysimääräisesti koulutettuina palaamaan omiin sairaaloihinsa. Esimerkiksi erikoiskoulutettavat Imatralta kävivät pari kertaa viikossa koulutuksessa vuoden ja saivat siten täysimääräisen koulutuksen. Se oli win-win-tilanne kaikille.
Erikoistumiskoulutus jatkaa voittokulkuaan
Suhteista on Rimonille ollut uran aikana runsaasti hyötyä.
– Kun jäin eläkkeelle Helsingin yliopistollisen sairaalan virasta, professorin virka piti saada perustettua Päijät-Hämeeseen. Tampereen dekaani oli sattumalta entinen oppilaani. Niinpä Lahteen perustettiin Tampereen yliopiston alainen professorin virka Lahden keskussairaalan piiriin, jossa Lahden kaupunki oli pääosakas.
Päijät-Hämeen keskussairaalassa – ja muuallakin Suomessa – työskenteleviin erikoislääkäreihin punoutuu monenlaisia liittymäkohtia.
– Sain aikanaan kutsun luennoimaan Tarttoon, järjestin siellä apulaisylilääkäreille oman kokouksen ja toin heistä kuusi erikoistumaan Lahteen. Moni heistä jäi alueelle, moni siirtyi muualle Suomeen, osa muihin Pohjoismaihin, Rimon kertoilee.
Akateeminen virka on voitu säilyttää Päijät-Hämeessä, samoin vastuu koulutuksesta, joka on jatkunut jo 25 vuotta menestyksekkäästi. Rimonin aikana kolmisenkymmentä erikoislääkäriä valmistui Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian erikoistumiskoulutuksesta.
Parhaillaan erikoistumiskoulutuksessa psykiatrialla on kuusi lääkäriä. Koulutusmalli on laajentunut myös muille aloille Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Rimon käyttää laajentuneesta toimintatavasta nimitystä sateenvarjomalli. Hän näkee sen edistävän lääkärien pysyvyyttä.
Rekrytointiin liittyen Rimonilla on tärkeä viesti:
– Kun houkutellaan työntekijöitä ja kerrotaan, että meillä saat koulutusta ja monta muuta hyvää, on tärkeä pitää töihin tulevista ihmisistä kiinni, laittaa ikään kuin se perälauta kiinni, etteivät he lähde pois.
Aikanaan hän käytti pitokeinona rahaa. Muut konstit lienevät tänä päivänä käytetympiä.
Vuosien saatossa koulutusohjelma on tuottanut myös tiedettä. Erikoistumiskoulutuksen malli on levinnyt myös muihin sairaaloihin ja helpottanut maakuntien ja pienempien sairaaloiden lääkärivajetta vuosikymmenten ajan.
