Saimme vuoden alussa kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita Isosta-Britanniasta, jotka suorittivat harjoittelujaksojaan eri puolilla organisaatiotamme.
Tässä blogissa kerromme heidän kokemuksistaan Suomesta ja suomalaisesta terveydenhuollosta – sekä siitä, millaista on ottaa kansainvälisiä opiskelijoita harjoitteluun kotihoidon ja palvelutalon arjessa. Mukana on sekä opiskelijan oma ääni että yksiköiden työntekijöiden kokemuksia. Tarinat osoittavat, että vaihto-opiskelijat tuovat mukanaan uusia näkökulmia, oppimista ja hyvää energiaa – ja rikastuttavat työyhteisöä monella tasolla.
Kansainväliset vaihto-opiskelijat tuovat mukanaan paljon enemmän kuin vain uuden kielen työyhteisöön. He tuovat uusia näkökulmia, vertailevaa ymmärrystä eri maiden käytännöistä sekä aitoa innostusta oppia ja jakaa osaamista.
Rohkeutta, avoimuutta ja vastavuoroista oppimista
Radansivun kotihoidossa vaihto-opiskelijan ohjaus sujui luontevasti, vaikka ohjaajat itse eivät kokeneet olevansa “kielineroja”. Kynnys kansainvälisen opiskelijan ottamiseen koettiin matalaksi, etenkin koska yksikössä oli jo aiempaa kokemusta vaihtareista ja monikulttuurisesta työyhteisöstä.
Vaihto-opiskelijat koettiin tärkeänä tiedonlähteenä, sillä he toivat mukanaan tietoa omien maidensa palvelujärjestelmistä, koulutuksesta, apuvälineistä ja toimintatavoista. Moni asia herätti keskustelua – mitä me voisimme oppia muualta, ja toisaalta mitä hyviä käytäntöjä meiltä voisi viedä eteenpäin.
“Ei tarvitse olla mikään kielinero, että voi ottaa kansainvälisen harjoittelijan. Lähinnä tarvitaan rohkeutta avata omaa työtään ja arkeaan toisesta kulttuurista tulevalle ihmiselle.”
Kielimuuri – ja sen yllättävät muodot
Yksi suurimmista yllätyksistä kotihoidossa oli se, miten vähän asiakkaat puhuivat englantia. Vaikka joukossa oli paljon matkustaneita ja jopa ulkomailla asuneita asiakkaita, vain yksi yli 50 asiakkaasta käytti englantia arjessa. Tästä huolimatta suhtautuminen vaihto-opiskelijaan oli poikkeuksetta positiivista, ja ohjaajat tulkkasivat tilanteita mielellään. Tilanne osoitti konkreettisesti, että vuorovaikutus ei ole vain kielestä kiinni. Läsnäolo, eleet ja aito kiinnostus riittävät usein.
Hyvin suunniteltu perehdytys tukee onnistumista
Sujuva harjoittelujakso vaatii suunnittelua. Radansivun kotihoidossa perehdytyksen onnistuminen varmistettiin nimeämällä kaksi ohjaajaa ja suunnittelemalla työvuorot hyvissä ajoin. Näin varmistettiin, että jokaiselle päivälle löytyi motivoitunut ohjaaja ja monipuolisia työtehtäviä.
Vaihto-opiskelija pääsi mukaan muun muassa lääkeautomaattien täyttöön, verinäytteiden ottoon ja haavahoitoihin sekä yhteiskäynneille haavahoitajan kanssa. Pyhäpäivät ja erilaiset työaikajärjestelyt huomioitiin joustavasti.
Aiempi kokemus kansainvälisistä opiskelijoista helpotti myös ammattisanaston käyttöä. Monet termit ja käytännöt oli jo aiemmin “käännetty” yhteiseen ymmärrykseen, mikä teki vuorovaikutuksesta sujuvampaa.
Palvelutalo: pieni jakso, suuri merkitys
Kärpäsen palvelutalossa vaihto-opiskelija työskenteli hoitajan työparina osallistuen arjen hoitotyöhön. Vaikka harjoittelujakso oli lyhyt – ja toinen opiskelijoista joutui keskeyttämään sairastumisen vuoksi – koettiin kokemus silti merkitykselliseksi.
Erityisen arvokkaana pidettiin mahdollisuutta vertailla brittiläistä ja suomalaista hoitotyötä sekä kulttuureja. Samalla harjoittelu tarjosi henkilöstölle rohkeutta käyttää englantia arjessa.
Yllätyksenä tuli vaihto-opiskelijoiden suuri kiinnostus Suomea ja suomalaista kulttuuria kohtaan. Monikulttuurisuus ei ollut yksikölle uutta, mutta vaihto-opiskelijat koettiin silti positiivisena piristysruiskeena. Työntekijät kokivat tärkeäksi kertoa omasta työstään ja olivat iloisia, että joku haluaa tulla tänne pieneen Suomeen vaihtoon
Opiskelijan näkökulma: lämmin, opettavainen ja unohtumaton kokemus
Britanniasta, Manchesterista kotoisin oleva sairaanhoitajaopiskelija Julie Davison valitsi Suomen harjoittelukohteekseen, koska halusi ymmärtää, miten yksi maailman parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä toimii – ja mitä oppeja voisi viedä mukanaan kotiin.
Julien ennakkokäsitys suomalaisista varautuneina ja small talkia karttavina ihmisinä mureni nopeasti. Hän koki kollegat lämpiminä, vieraanvaraisina ja auttavaisina. Hyvä englannin kielen taito työyhteisöissä helpotti sopeutumista ja loi tunteen osallisuudesta.
Neljän viikon aikana Julie työskenteli kotihoidossa, hoivakodissa, terveyskeskuksessa ja keskussairaalan kardiologisella osastolla. Monipuolisuus vastasi täydellisesti hänen odotuksiaan ja auttoi hahmottamaan suomalaista terveydenhuoltoa kokonaisuutena.
Hän nosti esiin erityisesti työ- ja vapaa-ajan tasapainon, taukokulttuurin merkityksen tiimityölle, perhe-elämän arvostuksen ja terveydenhuollon resurssien vastuullisen käytön.
“Opin, että pystyn aina löytämään keinoja vuorovaikutukseen, vaikka en puhuisi samaa kieltä.”
Pienillä asioilla suuri vaikutus
Sekä ohjaajien että opiskelijan kokemukset osoittavat, että vaihto-opiskelijoiden vastaanottaminen ei vaadi täydellistä kielitaitoa tai raskasta byrokratiaa. Avoin mieli, halu oppia ja kyky kohdata ihminen ihmisenä riittävät pitkälle.
Bonuksena työyhteisöt saavat usein hyvää energiaa, uusia näkökulmia ja toisinaan myös matkavinkkejä. Moni koki jopa harmitusta siitä, että oli lomalla juuri silloin, kun vaihto-opiskelija oli paikalla.
Kansainväliset harjoittelijat ovat arvostettu lisä työyksiköissä, ja heidän vaikutuksensa ulottuu usein pidemmälle kuin itse harjoittelujakson kesto. He vahvistavat työn merkityksellisyyttä, lisäävät ylpeyttä omasta osaamisesta ja muistuttavat, että arjen käytännöissä on paljon sellaista, josta voimme olla ylpeitä, myös kansainvälisesti.
Kuvituskuva: Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kuvakirjasto.
