Näyttöön perustuvien suositusten implementointi sosiaalihuollon päihdetyössä (LÄSNÄ)
Tietoa tutkimushankkeesta
Näyttöön perustuvien suositusten implementointi sosiaalihuollon päihdetyössä (LÄSNÄ) -tutkimushankkeessa tarkastellaan näyttöön perustuvien suositusten käyttöönottoa eli implementointia keskittyen erityisesti sosiaalihuollon päihdetyöhön.
Tutkimushankkeen päätoteuttaja on Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja osatoteuttajana Helsingin kaupunki. Rahoittajana toimii sosiaali- ja terveysministeriö sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustuksella. Hankkeen tutkimushankepäällikkönä toimii sosiaalityön dosentti Maria Tapola-Haapala Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta.
LÄSNÄ-tutkimushanke jatkaa Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa käynnistynyttä näyttöön perustuviin suosituksiin liittyvää tarkastelua. Siinä missä aiemmassa osahankkeessa aihetta lähestyttiin ennen kaikkea kehittämistyön näkökulmasta, on kyseessä nyt tutkimuksellinen tarkastelu.
Tutkimushanke jakautuu viiteen työpakettiin
Työpaketti 1 – Sateenvarjokatsaus
Työpaketissa 1 keskitytään aiempaan näyttöön perustuvien suositusten implementointia koskevaan tutkimukseen. Tällaista tutkimusta on tehty erityisesti terveydenhuollossa paljon. Työpaketissa tarkastellaan aiheesta jo aiemmin laadittuja järjestelmällisiä katsauksia ja meta-analyysejä eli toteutetaan niin sanottu sateenvarjokatsaus. Lisäksi tarkastellaan tämän sateenvarjokatsauksen tulosten suhdetta yleisempään sosiaalityön näyttöön perustuvaa toimintaa koskevaan tieteelliseen keskusteluun sekä suomalaisen sosiaalihuollon tilanteeseen.
Työpaketti 2 – Ammattilaisten haastattelut
Työpaketissa 2 luodaan ammattilaisia haastattelemalla kuvaa sosiaalihuollon päihdetyön ajankohtaisesta tilanteesta, ihmissuhteiden huomioimisen käytännöistä päihdeongelmasta toipumiseen liittyen, ammattilaisten näkemyksistä näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä olemassa olevien (terveydenhuollon) näyttöön perustuvien suositusten hyödyntämisestä sosiaalihuollon päihdetyössä.
Työpaketti 3 – Verkkotilaisuudet ja verkkolukupiirit
Työpaketissa 3 paneudutaan terveydenhuollon suositusten sekä ihmissuhdeaiheisen sosiaalihuollon pilottisuosituksen vastaanottoon sosiaalihuollossa. Työpaketissa kokeillaan myös eräitä tapoja – kaikille avoimia verkkotilaisuuksia sekä muutaman tapaamiskerran verkkolukupiirejä – levittää tietoa suosituksista.
Työpaketti 4 – Muutoslaboratoriot
Työpaketissa 4 perehdytään ihmissuhdeaiheisen sosiaalihuollon pilottisuosituksen sekä terveydenhuollon suositusten implementointiin sosiaalihuollossa järjestämällä sosiaalihuollon ammattilaisille kaksi muutoslaboratoriota, joissa ammattilaiset tarkastelevat suosituksia ja kehittävät tapoja viedä näitä käytäntöön.
Työpaketti 5 – EBPPAS-mittari
Työpaketti 5 toteutetaan yhteistyössä NÄPSÄ – näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen sosiaalityössä -tutkimushankkeen kanssa, ja siinä keskitytään näyttöön perustuvaa toimintaa mittaavan EBPPAS-mittarin (Evidence-Based Practice Process Assessment Scale) suomennokseen ja adaptointiin. Työpaketissa toteutetaan ammattilaisille kahdella alueella kysely, jossa käytetään kyseistä mittaria.
Evidence-Based Practice Process Assesment Scale (EBPPAS) on mittari, joka on kehitetty mittaamaan sosiaalityöntekijöiden sitoutumista, osaamista ja asenteita näyttöön perustuvaan toimintaan liittyen (Rubin & Parrish 2010). Mittari on käännetty sosiaalityöhön suomeksi NÄPSÄ-tutkimushankkeessa; Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) on myös kääntänyt osia mittarista suomeksi hoitotyön näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi.
Implementoinnissa on kyse ”systemaattisesta lähestymistavasta, jolla hoitosuosituksiin ja vaikuttavuusnäyttöön perustuvia menetelmiä ja toimintamalleja otetaan käyttöön ja integroidaan osaksi arjen työtä” (Henriksson & Paukkunen 2025, 32). LÄSNÄ-tutkimushankkeessa ollaan kiinnostuneita erityisesti siitä, kuinka näyttöön perustuvia suosituksia voidaan implementoida sosiaalihuollossa.
Mittarin adaptoinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa olemassa oleva mittari muokataan uuteen kieleen, kulttuuriin tai käyttötilanteeseen sopivaksi. Adaptointivaiheessa huomioidaan esimerkiksi kulttuurille tyypilliset tavat ilmaista asioita tai käyttötilanteen ominaispiirteet. Tällaisia voivat olla esimerkiksi Suomessa tyypillinen tapa määritellä sosiaalityötä yliopistokoulutetun sosiaalityöntekijän tekemäksi työksi. Adaptointiprosessissa oleellista on kuitenkin pyrkiä säilyttämään mittarin alkuperäinen merkitys ja rakenne niin, että mittarin mittausominaisuudet eivät kärsi adaptoinnista. (Similä ym. 2026.)
Muutoslaboratorio on Suomessa kehitetty ja useissa maissa muun muassa ammatillisissa organisaatioissa hyödynnetty kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan nojautuva interventio. Käytännössä Muutoslaboratoriossa on kyse 5–10 istunnosta koostuvasta työskentelystä, jossa ”osanottajat analysoivat toiminnan muutoshaasteet ja niiden takana olevat ristiriidat sekä suunnittelevat uuden toimintamallin ristiriitojen ratkaisemiseksi” (Engeström ym. 2011, 6). Pyrkimyksenä on ekspansiivinen oppiminen: tässä osallistujat oppivat jotakin sellaista, jota ”ei vielä ole olemassa” (Engeström ym. 2017, 107).
Näytöllä (evidence) tarkoitetaan ”parasta saatavilla olevaa tietoa”. Käytännössä kyse on ”ajantasaisesta, järjestelmällisesti kootun ja kriittisesti arvioidun tutkimustiedon tiivistelmästä (esim. järjestelmällinen katsaus) tai tutkimustiedon puuttuessa asiantuntijoiden yhteisymmärryksestä tarkasteltavasta asiasta tai ilmiöstä”. (Hotus [ei vuosilukua])
Näyttöön perustuva suositus on julkaisu, jossa suositellaan näytön pohjalta tiettyjä ammatillisia toimintatapoja. Suositus sisältää usein useita suosituslauseita (ks. esim. Nyman ym. 2025). Tällaisia suosituksia laativat terveydenhuoltoon muun muassa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -suositukset) sekä Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus (Hotus-hoitosuositukset®). Tahoa, joka laatisi suosituksia Suomessa erityisesti sosiaalihuoltoon, ei tällä hetkellä ole.
Näyttöön perustuvassa toiminnassa on kyse kokonaisuudesta, joka koostuu näytöstä, ammattilaisen asiantuntemuksesta sekä asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta, arvoista ja näkemyksistä tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa (ks. esim. Miettinen ym. 2022, 130). Lisää näyttöön perustuvaan toimintaan liittyvästä käsitteistöstä voit lukea esimerkiksi NÄPSÄ-hankkeen julkaisemasta blogikirjoituksesta
Pilottisuositus-käsitteellä viitataan LÄSNÄ-tutkimushankkeessa sosiaalihuollon suositukseen, jonka laatiminen käynnistyi Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa ja joka on parhaillaan tekeillä. Pilottisuosituksen avulla on tarkoitus kokeilla näyttöön perustuvan suosituksen laatimista sosiaalihuollossa. Pilottisuosituksen työnimenä on Ihmissuhteiden huomioiminen päihdeongelmasta toipumisen yhteydessä.
Sosiaalihuollon päihdetyöllä tarkoitetaan LÄSNÄ-tutkimushankkeessa hyvinvointialueilla toteuttavaa henkilöiden, joilla on päihdeongelma, eri tavoin tapahtuvaa tukemista toteutettiinpa tätä sitten sosiaalihuollon ammattilaisten toimesta erityisessä päihdepalvelujen yksikössä tai esimerkiksi aikuissosiaalityössä.
Engeström, Y.; Kaatrakoski, H.; Laitinen, A.; Myllys, H. & Rantavuori, J. (2011) Solmutyöskentely kirjastossa. Raportti Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston ja pilottitutkimusryhmien kehittämishankkeesta. Toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikkö CRADLE, Työpapereita 8/2011.
Engeström, Y.; Ranta, K.; Rantavuori, J. & Brunila, M. (2017) Oppiminen tuottavissa yhteiskunnallisissa liikkeissä. Teoksessa H. Savolainen, R. Vilkko & L. Vähäkylä (toim.) Oppimisen tulevaisuus. Gaudeamus, 106–122.
Henriksson, M. & Paukkunen, M. (2025) Implementaatiotutkimusta pitäisi hyödyntää nykyistä enemmän kehittämistyössä. Kasvun tuki 5(2), 31–35. https://doi.org/10.61259/kt.163586
Hotus (ei vuosilukua) Solmussa käsitteiden kanssa? Mitä tarkoittaa näytönaste? https://hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/sanasto/
Miettinen, J.; Kekoni, T.; Jylhä, V.; Mauno, R. & Junnonen, S.-R. (2022) Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen lapsi- ja perhepalveluissa – teorian ja käytännön vuoropuhelu. Teoksessa S. Syvänen, K. Loppela & R. Kolehmainen (toim.) Työyhteisöjen ja johtamisen dialoginen kehittäminen. Työhyvinvoinnin, tuloksellisuuden ja uudistumisen tekijät. SoteDialogit-hankkeen artikkelikokoelma. Työraportteja 113/2022. Tampereen yliopisto & Työelämän tutkimuskeskus,125–139. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2635-7
Nyman J.; Eskolin, S.E.; Heikkilä, K.; Marin, K.; Palonen, M.; Siltanen, H. & Parisod, H. (2025) Hotus-hoitosuositusten® laadinta – käsikirja suositustyöryhmille. Versio 4.0. Hoitotyön tutkimussäätiö. https://hotus.fi/wp-content/uploads/2025/08/hoitosuosituskasikirja-4-0.pdf
Rubin, A. & Parrish, D. E. (2010) Development and validation of the Evidence-Based Practice Process Assessment Scale: Preliminary findings. Research on Social Work Practice 20(6), 629–640. https://doi.org/10.1177/1049731508329420
Similä, K., Eriksson, P., Laajasalo, T., & Aaltio, E. (2026) Emotionaalisen lämmön ja turvallisuuden tunteiden mittaaminen – CEWSS-A-mittarin käännös ja adaptointi lastensuojelun laitoshoitoon. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. https://doi.org/10.23990/sa.160995
Tutkimushankkeessa mukana
Maria Tapola-Haapala
Valtiotieteiden tohtori, sosiaalityön dosentti,
tutkimushankepäällikkö
Teija Karttunen
Yhteiskuntatieteiden tohtori
Heini Kinnunen
Filosofian tohtori,
yhteiskuntatieteiden maisteri
Kirsi Kuusinen-James
Valtiotieteiden tohtori
Reeta Lamminpää
Terveystieteiden tohtori,
hoitotieteen dosentti
Emma Rautava
Hallintotieteiden maisteri, sosionomi (AMK),
sosiaalityön maisteriopiskelija
Hanna Ristolainen
Yhteiskuntatieteiden tohtori
Katariina Similä
Yhteiskuntatieteiden maisteri,
valtiotieteiden maisteri,
teologian kandidaatti,
yhteiskuntatieteiden väitöskirjatutkija
Anniina Vikman
Valtiotieteiden maisteri, sosionomi (AMK), sosiaali- ja terveyshallintotieteiden maisteriopiskelija
Ota yhteyttä
