Elämäntaidot, sisäiset voimavarat, sopeutumiskyky, joustavuus – nämä sanat voivat kuulostaa etäiseltä sanahelinältä nuorelle. Käytännössä kyse on pienistä arjen taidoista, ja siitä, että oppii kuuntelemaan itseään, pyytämään ajoissa apua ja huomaamaan omat vahvuudet. Heinolassa työskentelevä koulukuraattori Taru Aroalho kertoo, mitä nämä taidot voivat tarkoittaa ihan tavallisen kouluviikon varrella.
Keho kertoo tunteista ennen kuin ehdit ajatella
Kun mieli käy ylikierroksilla, keho ehtii usein reagoida ensin. Vatsassa tuntuu perhosia, hartiat kiristyvät tai kädet hikoavat.
– Meidän kaikki tunteet näkyvät kehossa. Keho antaa ensiviestejä, että nyt sinua jännittää tai pelottaa tai alat olemaan vihainen. Kun näitä viestejä oppii huomaamaan, on niihin helpompi itse reagoida, Aroalho sanoo.
Kiinnittämällä hyväksyvästi huomion näihin merkkeihin, voi oppia tunnistamaan, tarvitseeko esimerkiksi taukoa, riittäisikö pari syvää ja rauhallista hengitystä vai pitäisikö nousta liikkumaan tai jutella jonkun kanssa.
Murrosiässä tunteet tyypillisesti vahvistuvat, mikä voi tarkoittaa joskus voimakkaita tunneryöppyjä.
– Olisi tärkeää, että aikuinen niissä tilanteissa osaisi olla vastaamatta tunteisiin samalla tavalla. Sen sijaan hän voi yrittää sanoittaa nuoren oloa. Jos nuori on vihainen, niin luultavasti se ei ole päätunne, vaan vihan alla on muita tunteita, kuten häpeää, pelkoa tai epävarmuutta.
Älä jää yksin pohtimaan
Vaikeat ajatukset kasvavat helposti isommiksi, jos niitä pyörittää yksin mielessään. Vastaavasti puhuminen toiselle voi huojentaa oloa.
– Keskustellessa vaikeaan asiaan saa yleensä eri näkökulmia. Jo se, että joku kuuntelee ja ottaa tilanteen tosissaan, voi helpottaa, Aroalho kertoo.
Hankaluudet voivat myös vahvistaa ja yhdistää. Kun toinen on ollut tukena tai kuuntelemassa, voi jäädä vahva kokemus siitä, että tästä selvittiin yhdessä.
– Jos puhuminen ei heti onnistu, alkuun voi päästä kirjoittamalla. Nuorelle voi olla luontevaa käyttää puhelimen muistiinpanosovellusta. Huolihetki kannattaa ottaa hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Kun ajatuksia kirjoittaa paperille tai näytölle, niitä ei tarvitse yrittää pitää mielessä koko ajan, ja uni voi tulla helpommin.
Perusjutut kantavat pitkälle: uni, ruoka, liike ja mielekäs tekeminen
Yllättävän usein raskaan mielen tai ahdistuksen taustalla onkin ihan arkinen vajaus.
Oman kehon tasapainosta huolehtiminen on arjen perustaitoja. Se, että saat riittävästi unta, syöt ja juot vettä säännöllisesti, ja että sinulla on jotakin mielekästä tekemistä, joka tuottaa hyvää mieltä.
Yksi hyvä yö ei vielä korjaa viikkojen valvomista, vaan tärkeintä on säännöllisyys. Aroalho muistuttaa, että nuorilla vuorokausirytmi siirtyy luontaisesti vähän myöhemmäksi, mutta silti tavoitteena olisi saada noin 7–8 tuntia unta joka yö.
Harrastukset voivat tuoda onnistumisen tunteita, ja pieniin onnistumisiin kannattaa arjessa kiinnittää huomiota.
– Onnistumme päivittäin jossakin. Jaksoitko läpi vaikean matikantunnin tai kävelit kouluun, vaikka yleensä menet bussilla? Samalla tavalla voi huomioida muut ihmiset hyvillä sanoilla. Kehu vaikka toisen hupparia.
Mokaaminen kuuluu elämään
Moni pelkää mokaavansa ja ajattelee, että kaikki huomaavat. Aroalhon mukaan luultavasti kukaan ei kuitenkaan kiinnitä huomiota muiden kömmähdyksiin.
– Joskus moka voi kääntyä hauskaksi tarinaksi. Huumori auttaa, ja jos osaa vähän nauraa itselleen, onnistumisen paineetkin voivat keventyä.
Vaikeat kokemukset, kuten seurustelusuhteen päättyminen opettavat aina jotakin.
– Siinä hetkessä voi tuntua kauhealta, mutta ajan kanssa huomaa selvinneensä. Samalla mukaan jää tieto siitä, miten tällaisesta tilanteesta voi selviytyä.
Aroalho nostaa tärkeäksi myös sen, että nuori oppii sietämään keskeneräisyyttä.
– Nykymaailmassa tapahtuu paljon nopeaan tahtiin. On vähän hämärtynyt se, että ihan kaikki asiat eivät tapahdukaan heti, ja niiden eteen pitää tehdä töitä. Odottaminen ja tylsyys voivat tuntua ärsyttäviltä, mutta samalla ne harjoittavat kärsivällisyyttä ja omien tunteiden säätelyä. Ne ovat taitoja, joista on hyötyä myöhemmin monessa tilanteessa.
Apua saa ilman lähetettä
Tärkeä taito on huomata, milloin kannattaa kääntyä toisen puoleen. Aroalho toivoo, että apua haettaisiin pienissäkin asioissa, eikä vasta silloin kun asiat ovat paisuneet isoiksi. Yhteydenotto ei sido pidempään jaksoon, vaan jo yksikin keskustelu voi selkeyttää tilannetta.
– Toivoisin että nuoret uskaltaisivat puhua herkästi jollekin aikuiselle. Oli se sitten oma vanhempi, tuttu tai joku koulun työntekijä. Kuraattorille, terveydenhoitajalle tai psykologille ei tarvitse lähetettä, vaan heille voi soittaa, laittaa sähköpostia, viestiä Wilma-järjestelmän kautta tai mennä suoraan ovelle koputtamaan. Jos yhteydenotto jännittää, pyydä apuun luotettava aikuinen, esimerkiksi huoltaja, opettaja tai muu koulun aikuinen, joka voi auttaa varaamaan ajan.
Tarua voi seurata Instagramissa työntekijälähettilästilillä @taru_kuraattori.
Mielen treeniviikko
