Kaikki vaikeudet eivät näy ulospäin. Lähisuhdeväkivalta, mielenterveyden kuormitus, päihteiden käyttö sekä raha- ja digipelaamisen ongelmat koskettavat monia. Elämä voi silti näyttää ulospäin hallitulta. Joskus avun piiriin ei hakeuduta siksi, että tilanteet olisivat helpottuneet, vaan siksi, että häpeä, pelko, lamaannus tai yksinäisyys vievät voimat.
Ihminen voi hakeutua vastaanotolle jonkin yksittäisen asian vuoksi, vaikka taustalla olisi paljon muutakin. Kaikkea ei ole helppo sanoittaa, eikä kaikkea uskalla ottaa puheeksi. Näin avun pyytämisen ja avun saamisen väliin voi syntyä katveita. Ne ovat kohtia, joissa ihminen jää yksin, vaikka on jo ottanut askeleen kohti apua.
Hyvän kohtaamisen taito ei ole kadonnut
Useimmat meistä tunnistavat, miltä tuntuu tulla aidosti kuulluksi. Kohtaaminen voi olla lyhyt tai pitkä, kasvokkain tai etäyhteyksin. Parhaimmillaan se luo tunteen siitä, että oma tilanne on totta ja tärkeä, ja että apua on mahdollista saada.
Pienikin tuki oikeaan hetkeen voi keventää tilannetta merkittävästi. Näitä hyviä kokemuksia on tärkeää vaalia, sillä ne rakentavat luottamusta ja rohkaisevat hakemaan apua myös jatkossa.
Entä he, jotka eivät pysty hakemaan apua itse?
Kaikilla ei kuitenkaan ole voimavaroja ottaa yhteyttä, täyttää lomakkeita tai etsiä tietoa. Rikoksen uhrit, vakavan kriisin kokeneet, toimintakyvyn menettäneet, nuoret monien haasteiden keskellä tai ihmiset, joiden elämä on kaventunut kodin seinien sisälle, voivat olla tilanteessa, jossa avun hakeminen tuntuu mahdottomalta.
Myös päihteisiin tai raha- ja digipelaamiseen liittyvät ongelmat jäävät usein piiloon. Häpeä ja syyllisyys voivat estää puhumasta silloinkin, kun avuntarve on suuri. Siksi sillä, miten ihminen kohdataan, on valtava merkitys: syntyykö tila, jossa vaikeimmistakin asioista uskaltaa kertoa.
Numeron antamisen sijaan tarvitaan rinnalla kulkemista
Kun voimat ovat vähissä, pelkkä ohje seuraavasta askeleesta ei aina riitä. Joskus ratkaisevaa on se, että joku kulkee hetken mukana. Esimerkiksi auttaa ottamaan yhteyttä, selkiyttää tilannetta tai varmistaa, ettei ihminen jää yksin seuraavan kynnyksen eteen.
Tällainen rinnalla kulkeminen voi olla pieni teko, mutta sen merkitys voi olla suuri. Se voi ratkaista, jatkuuko avun hakeminen vai katkeaako se siihen.
Kohtaaminen ei ole kriisissä – mutta kohtaamattomuus on
Harva selviää vaikeista elämäntilanteista yksin. Siksi on tärkeää, että tuki rakentuu yhdessä. Mukana voivat olla eri ammattilaiset, mutta myös läheiset ja muut luotettavat ihmiset. Yhdessä kannettu taakka on aina kevyempi.
Kohtaaminen on edelleen yksi tärkeimmistä keinoista tukea ihmistä. Kun pysähdymme, kysymme ja katsomme hieman pintaa syvemmälle, voimme estää sen, ettei kukaan jää näkymättömiin. Yhdessä voimme vahvistaa toivoa ja rakentaa polkuja eteenpäin. Askel kerrallaan.
Ilmiöviesti on koottu Päijät‑Hämeen hyvinvointialueen ehkäisevän työn asiantuntijaryhmien yhteisistä havainnoista ja keskusteluista. Viestin on toimittanut Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ehkäisevän työn koordinaattori Hanna Klinga.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueella toimii kolme ehkäisevän työn asiantuntijaryhmää; Mielenterveys- ja päihdeasioiden, perhe- ja lähisuhdeväkivallan sekä raha- ja digipelaamisen asiantuntijaryhmät. Asiantuntijaryhmät kokoontuvat neljästi vuodessa ja tekevät nostoja alueen ilmiöistä ja niiden suhteista toisiinsa. Asiantuntijaryhmät tuovat esiin kuntalaisen, asiakkaan ja läheisen ääntä ja tarpeita ehkäisevän työn tekemiseksi sekä palvelujen ja toiminnan järjestämiseksi.
