Kun Vilma Rantanen aloitti oppisopimusopiskelijana Ankkurin palvelukodissa tammikuussa 2024, tuli hän tuttuun paikkaan uudessa roolissa. Edelliskesänä hän oli työskennellyt keittiössä ja nähnyt talon eläväistä arkea sieltä käsin. Nyt hän avasi oven ensimmäistä kertaa lähihoitajaopiskelijana, ja edessä oli perehtyminen asumisyksikön ohjaajan tehtäviin.
– Tein aiemmat työharjoitteluni päiväkodissa ja Lehtiojan palvelukeskuksessa, joten olin täällä ensimmäisinä päivinä aivan ihmeissäni, Vilma muistelee hymyillen.
Ankkurin palvelukoti on Lahdessa sijaitseva vaikeavammaisten asumisyksikkö, joka tarjoaa asukkailleen ympärivuorokautista hoivaa ja hoitoa kuntouttavalla työotteella. Asukkaiden hyvinvoinnista vastaavat moniammatilliset tiimit, joissa ohjaajan nimikkeellä työskentelevät lähihoitajat tekevät tiiviistä yhteistyötä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
Vastuun saaminen opettaa ja palkitsee
Oppisopimusopiskelussa Vilmaa kiehtoi palkallisuuden lisäksi mahdollisuus työtehtävien itsenäiseen harjoitteluun. Alussa hän toimi tiiviisti oman työpaikkaohjaajansa kanssa, mutta kun perusasiat tulivat tutuiksi, sai Vilma pian alkaa työskennellä yksinkin. Se oli hänelle tärkeä luottamuksen osoitus ja motivaattori.
– Opin parhaiten ja mieluiten itse tekemällä. Vaikka uusia asioita oli paljon, oloni oli turvallinen, koska apua oli aina saatavilla. Ohjaajani ja työkaverit myös kyselivät usein, miten minulla menee.
Ankkurissa arkea eletään 30 asukkaan kanssa seitsemässä kerroksessa, joten käytännön asioissa riittää aluksi muistettavaa.
– Tuntui, etten ikinä opi, missä kerroksessa kukakin asuu, mutta ei siinä lopulta mennyt kauaakaan. Myös työtehtävien toimiva järjestys oli opittava melko nopeasti, jotta hommat sujuvat aikataulussa, Vilma havainnollistaa.
Työyhteisö houkutteli heittäytymään
Nimetyn ohjaajan lisäksi opiskelijoita ohjaa Ankkurissa koko työyhteisö. Vilman kanssa alusta lähtien työskennellyt ja työn myötä ystävystynyt Alisanor Bask vakuuttui nopeasti uuden kollegansa taidoista.
– Vilma tiesi heti, mitä tekee, ja se oli hyvä merkki. En muista myöhemmiltäkään ajoilta yhtäkään kertaa, jolloin olisi tarvinnut puuttua hänen työhönsä, Alisanor kehuu.
Kollegoiden lempeästä ”tuuppauksesta” oli sen sijaan apua siinä, että Vilma rohkaistui mukaan tiimin keskusteluihin ja muuhun yhdessä oloon.
– Aluksi en uskaltanut puhua oikein kenellekään, mutta onneksi työkaverit tulivat sinnikkäästi juttelemaan. Nykyään osaan jo heittäytyä, mistä on paljon hyötyä asukkaiden kanssa ja myös oman jaksamiseni kannalta, Vilma toteaa tyytyväisenä.
Alisanor ymmärsi hyvin Vilman alkuvaiheita, sillä hän tuli itsekin taloon opiskelijana joitakin vuosia sitten.
– Muistan, miten jännittävää kaikki oli alussa. Siksi haluan olla tukena uusille opiskelijoillemme ja työntekijöillemme ja tarjota heille mahdollisimman rennon ja rauhallisen alun.
Jakaminen vahvistaa osaamista ja iloa
Ankkurissa ohjaajan työhön kuuluu asukkaiden kokonaisvaltaisen tukemisen ja perushoidon lisäksi moni-puolisia sairaanhoidollisia tehtäviä, kuten haavanhoitoa ja PEG-ravitsemusavannehoitoa. Vilma ja Alisanor suosittelevatkin Ankkuria työssäoppimispaikaksi sekä lukuisten oppimismahdollisuuksien että työyhteisön avoimen ja turvallisen oppimisilmapiirin vuoksi.
– Täällä on helppo pyytää apua ja kysyä neuvoa muilta, jos on vähänkin epävarma jostakin asiasta. On tärkeää, ettei avun pyytämistä tarvitse häpeillä, Vilma painottaa.
Hyvä yhdessä tekemisen meininki näkyy myös säännöllisissä ohjelmahetkissä ja tapahtumissa, joita Vilma, Alisanor ja heidän kaksi kollegaansa suunnittelevat asukkaiden iloksi.
– Panostamme niihin todella paljon – jopa niin paljon, että olemme joskus jääneet koristelemaan tiloja vielä iltavuoron jälkeen omalla ajallamme. On ihanaa nähdä asukkaiden hymyt ja kuulla, kuinka he saattavat muistella tapahtumaa vielä viikkojenkin päästä, kaksikko kertoo innostuneena.
Opiskelijasta vakituiseksi ohjaajaksi
Vilma valmistui lähihoitajaksi Koulutuskeskus Salpauksesta marraskuussa 2024. Kun esihenkilö tarjosi hänelle jatkosopimusta, oli päätös Ankkuriin jäämisestä helppo. Siirtymä opiskelijasta työntekijäksi sujui Vilman mukaan saumattomasti.
– Henkilöstökoulutuksiin osallistumisen lisäksi suurin muutos oli se minusta tuli vastuuohjaaja kahdelle asukkaallemme. Sen myötä pääsin perehtymään aiempaa kattavammin esimerkiksi RAI-toimintakykyarvioinnin tekemiseen, hän kertoo.
Loppuvuonna 2025 Vilmalla oli jälleen erityistä aihetta iloon, sillä hänen työsuhteensa ohjaajana vakinais-tettiin. Millaisia toiveita hänellä on tulevaisuudelle?
– Haaveilen siitä, että saisin joskus oman opiskelijan ohjattavakseni. Olisi hienoa päästä antamaan eteenpäin sitä hyvää, mitä olen itse täällä saanut.
