Kuntoutuksen ylilääkäri Marja Mikkelsson on edistänyt urallaan aktiivisesti potilaslähtöistä ja tavoitteellista kuntoutumista Päijät-Hämeessä. Kiinnostus ihmisen toimintakykyä kohtaan heräsi jo kauan ennen lääketieteen opintoja.
Syksyn aikana eläkkeelle jäävä Mikkelsson kuvaa, miten neljän vuosikymmenen aikana näkökulma alalla on kääntynyt kuntoutuksesta kuntoutumiseen. Potilas ei ole passiivinen hoidon kohde, vaan aktiivinen toimija.
Kokonaisvaltainen lähestyminen ihmisen toimintakykyyn
Mikkelsson on ollut liikunnallinen koko ikänsä. Lapsuuden ja nuoruuden harrastuksiin kuuluivat voimistelu sekä taitoluistelu. Erinomaista kehonhallintaa vaativat lajit osoittivat nuorelle Mikkelssonille, miten tärkeä rooli tuki- ja liikuntaelimistöllä on. Toisaalta Mikkelsson kertoo myös seuranneensa lapsuudessaan läheisen vakavan sairastumisen jälkeistä kuntoutumista.
– Näin miten paljon hän teki työtä palatakseen normaaliin elämään ja arkeen.
Fysiatria alkoi vetää entistä vahvemmin Mikkelssonia puoleensa lääketieteen opintojen loppuvaiheessa, koska ala tarjosi kokonaisvaltaisen näkymän ihmisen toimintakykyyn. Positiivinen asia oli myös päivätyön rytmi, joka sopi hänelle paremmin kuin päivystysluonteinen työ.
Varsinais-Suomesta kotoisin oleva ylilääkäri on työskennellyt Päijät-Hämeessä 40 vuotta. Ennen Päijät-Hämeen keskussairaalaan siirtymistä hän toimi fysiatrian ylilääkärinä ja kuntoutuksen aluejohtajana Heinolan Reumasäätiön sairaalassa. Kliinisen työn rinnalla tutkimus veti puoleensa, ja Mikkelssonin väitöskirja valmistuikin keskellä pikkulapsiarkea vuonna 1998. Vaikka ensimmäinen julkaisuun asti edennyt artikkeli herätti ylpeyttä, on potilastyö ollut aina Mikkelssonille tärkeintä.
– Se, että saa potilaalta jonkun pienenkin hyvän palautteen, on auttanut jaksamaan. Toisaalta myös kollegoilta saatu positiivinen palaute on auttanut huomaamaan omia onnistumisia. Ne ovat tärkeitä positiivisia signaaleja.
Kuntoutuksesta kuntoutumiseen
Sairastuminen tai vammautuminen ja toimintakyvyn menettäminen on ihmiselle kriisi. Pääsääntöisesti ihminen haluaisi palata siihen tilanteeseen, mistä on lähtenyt. Joskus on tilanteita, jolloin lähtötilanteen saavuttaminen ei ole mahdollista.
– Silloin tarvitaan kokonaisvaltaista ja myös psykologista tukea muutokseen sopeutumiseen ja sen hyväksymiseen. Tämä ala ei ole sellainen, jossa pelastetaan henkiä tai tehdään hienoja operaatioita, vaan ratkotaan arjen haasteita. Tavoitteena on saada toimintakyky palautettua sellaiseksi, että kuntoutuja voi jatkaa hyvää elämää.
Mikkelsson korostaa kuntoutujan vahvuuksien tunnistamisen ja toimintakyvyn kompensoinnin merkitystä.
– Esimerkiksi apuvälineiden ja kodin muutostöiden avulla voidaan palauttaa toimintakykyä. Kuntoutuminen on oppimista: elinjärjestelmien kuntoutumisen lisäksi opitaan toimimaan uudella tavalla sairauden tai vamman kanssa.
Mikkelssonin uran aikana painopiste alalla on siirtynyt kuntoutuksesta aktiivisempaan kuntoutumiseen.
– Ammattilainen ei ole enää auktoriteetti, joka kuntouttaa, vaan ennemmin rinnalla kulkeva valmentaja. Yhdessä etsitään kuntoutujan ja läheisten kanssa polku eteenpäin, Mikkelsson kuvaa.
Keskeistä on oikea-aikaisuus, riittävä intensiivisyys ja se, että kuntoutujalla on oma tavoite. Muutos näkyy myös Kelan käytännöissä: pelkkä hoidollinen tavoite ei riitä, vaan mukana on oltava toimintakyvyn näkökulma.
Kehittämismahdollisuuksia
Mikkelsson aloitti työt Päijät-Hämeen keskussairaalassa kuntoutuksen ylilääkärinä vuonna 2007. Ei mennyt kauaa, kun hän sai tehtäväkseen ryhtyä rakentamaan aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksen hoitoketjua. Onnistumisen taustalla on halu tehdä moniammatillista yhteistyötä ja viedä alaa eteenpäin.
– Olen saanut muiden tuella rakennettua alueellisen AVH-kuntoutuksen, jonka parissa työskentelee moniammatillinen tiimi. Vastaavia alueellisia hoitoketjuja on mahdollista kehittää ja viedä eteenpäin jatkossakin.
Kuntoutuksen ylilääkärin tehtävässä jatkavalla onkin mahdollisuus luoda uutta ja kehittää vanhaa. Rooli tarjoaa vaikuttamisen paikkoja: uusien toimintatapojen jalkauttaminen ja verkostoyhteistyö ovat olennainen osa työtä. Tehtävä sopii kiinnostuksen mukaan usean eri erikoisalan lääkärille, kuten fysiatrian, neurologian tai yleislääketieteen erikoislääkärille.
– Jos on kehittämisestä kiinnostunut, niin edellytykset sille ovat täällä todella hyvät, Mikkelsson kehuu.
Teknologiat avaavat myös kuntoutuksen alalla uusia ovia. Vaikuttavuuden todentamisessa on omat haasteensa: todellinen hyöty näkyy usein vasta monen vuoden seurannassa.
”Täytyy olla sellainen, jota ihmiset uskaltavat lähestyä”
Ylilääkärin työnkuvaan sisältyy potilastyön ja kehittämistehtävien lisäksi esihenkilötyötä. Mikkelsson kertoo hyödyntäneensä reumasairaalassa opittuja käytänteitä toimivasta tiimityöstä myös keskussairaalassa. Hänestä ylilääkärin tehtävänä on mahdollistaa sellaiset työolosuhteet, että kaikki viihtyvät työyhteisössä. Lisäksi on tärkeää olla niin nuoremmille erikoistuville kuin muille ammattilaisille käytettävissä ja tukena.
– Ylilääkäri on myös ongelmien ratkoja, jos tulee vaikkapa negatiivista palautetta tai muistutuksia. Lisäksi ylilääkärin täytyy välillä muokata toimintaa taloudellisen tilanteen puitteissa.
Kuntoutuksessa tehdään moniammatillista yhteistyötä eri erikoisalojen ja tukipalvelujen kanssa. Kuntoutuksen tiimeissä työskentelee muun muassa psykologi, sosiaalityöntekijä, toiminta- sekä fysioterapeutteja ja yhteistyötä tehdään myös esimerkiksi työllisyysviranomaisten kanssa. Neuropsykologin rooli on tärkeä erityisesti kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnissa.
– Minulle motivaation lähde on ollut alusta asti moniammatillinen yhteistyö. Ylilääkärin täytyy olla sellainen ihminen, jota eri ihmiset uskaltava lähestyä matalalla kynnyksellä, ja joka nauttii yhteistyöstä ja verkostoitumisesta.
Elämänvaihe ilman aikatauluja
Eläkkeen myötä Mikkelsson palaa juurilleen monella tasolla: 40 vuoden jälkeen hän on muuttanut takaisin lapsuuden maisemiinsa Turkuun. Haastattelun aikana Mikkelson kertoo katselevansa Aurajokea. Myös voimistelu on palannut osaksi arkea.
– Kaikista tärkeintä on kuitenkin tuore roolini isoäitinä.
Elämä ilman aikataulua tuntuu hyvältä: Mikkelsson aikoo nauttia kulttuurista sekä perehtyä muuten sellaisiin asioihin, joille aiemmin ei ole ollut aikaa.
Päätös muuttaa takaisin Varsinais-Suomeen ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen.
– Lahden alue on todella mukava paikka asua, etenkin jos on vähänkään luonnosta kiinnostunut. Nautin suunnattomasti harjuista ja vesistöistä alueella. Sijainti on erinomainen, pääkaupunkiseutu tunnin matkan päässä ja Keski-Suomeenkin pääsee paljon nopeammin kuin vaikka täältä Turusta.
Mitä Mikkelsson haluaa sanoa työnantajastaan?
– Päijät-Hämeen keskussairaala ja koko hyvinvointialue ovat sopivan kokoisia ja kehittämismyönteisiä. Minut on aina otettu lämpimästi vastaan. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut työskennellä niin hienojen ihmisten ympäröimänä. Toivottavasti seuraajallani on sama kokemus.
