Naistentautien poliklinikka
Toimi näin
Vastaanottoaika annetaan hoitotakuun mukaan viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.
Saat tiedon ajasta digipostin kautta. Näet ajanvarauksesi myös Päijät-Sote sovelluksessa. Kun tulet vastaanotolle, ilmoittaudu tullessa poliklinikan vastaanottotiskin vieressä sijaitsevalla itseilmoittautumisautomaatilla.
Mitä hoidamme?
Miten potilaaksi lapsettomuuspoliklinikalle
Lapsettomuustutkimuksiin tullaan yleensä reilun vuoden kestäneen raskausyrityksen jälkeen. Tutkimukset kannattaa kuitenkin aloittaa aikaisemmin, jos tiedossa on raskauden alkamista vaikeuttava tilanne. Poliklinikkatutkimusta varten tarvitset lähetteen lääkäriltä. Perustutkimukset tehdään avohoidossa, minkä jälkeen pari ohjataan tarvittaessa erikoissairaanhoitoon.
Lapsettomuus voi johtua miehestä, naisesta tai molemmista. Aina lapsettomuuden syy ei selviä.
Julkisella puolella lapsettomuushoitoja tarjotaan myös itsellisille naisille ja naispareille.
Julkisessa terveydenhuollossa naisen lapsettomuushoitojen ikäraja on 40 vuotta. Hoidot eivät kata hoitoja sterilisaation jälkeen tai hoitoja, jos perheessä on jo kaksi yhteistä lasta.
Hedelmöityshoitolain mukaan sukusoluja käsitteleviä lapsettomuushoitoja ei voida antaa parille, joka tarvitsisi sijaissynnyttäjää, tai jos on ilmeistä, että lapselle ei voida turvata tasapainoista kehitystä.
Mistä poliklinikka vastaa
Ensikäynti: Pari kutsutaan yhdessä ensikäynnille. Käynnillä kartoitetaan molempien terveydentila ja suunnitellaan mm. seuraavat jatkotutkimukset: siemennestenäyte, kuukautiskierron kartoitus ja munatorvien aukiolotutkimus.
Jatkohoidon suunnittelu: Kun tutkimustulokset ovat käytettävissä, suunnitellaan jatkohoito yksilöllisesti lapsettomuuden syyn ja parin toiveiden mukaan.
Tupakointi ja nikotiinivalmisteet alentavat sekä naisen että miehen hedelmällisyyttä. Tupakointi ja nikotiini heikentävät munasolujen ja siittiöiden laatua ja siten hedelmöittymistä. Valtakunnallisten suositusten mukaan nikotiinituotteiden käyttö tulee lopettaa kolme kuukautta ennen tutkimusten aloittamista.
Mistä endometrioosissa on kyse
Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy pesäkkeinä vatsaontelossa kohdun ulkopuolella. Pesäkkeitä todetaan yleisimmin vatsakalvon pinnalla, munasarjoissa, kohdun kannattimissa, emättimen pohjassa, suolessa ja virtsarakossa.
Yleisin endometrioosin aiheuttama oire ovat poikkeuksellisen voimakkaat, joka kuukausi esiintyvät kuukautiskivut, jotka saattavat alkaa jo useampia päiviä ennen vuotoa. Endometrioosi aiheuttaa usein myös yhdyntäkipua sekä ulostamis- tai virtsaamiskipua. Endometrioosi voi myös aiheuttaa lapsettomuutta.
Endometrioosia esiintyy noin 6–10 prosentilla hedelmällisessä iässä olevista naisista.
Miten endometrioosi tutkitaan
Vaikea-asteiseen endometrioosiin viittaavia löydöksiä voidaan todeta gynekologisessa sisätutkimuksessa, mutta lievässä taudissa gynekologinen tutkimus voi olla täysin normaali. Lisätutkimuksena tehdään aina ultraäänitutkimus emättimen kautta ja joskus myös magneettitutkimus, jos epäillään vaikeaa endometrioosia.
Miten endometrioosia hoidetaan
Lievä endometrioosi
Lievään endometrioosiin liittyvää kipua pyritään hoitamaan ensisijaisesti hormonitoimintaan vaikuttavilla lääkkeillä, esimerkiksi ehkäisypillereillä, keltarauhashormonilla ja hormonikierukalla. Ne madaltavat estrogeenin määrää elimistössä.
Vaikea endometrioosi
Vaikeaan endometrioosiin liittyvän kivun ensisijainen hoito on pesäkkeiden poisto leikkaamalla.
Endometrioosiin liittyvän lapsettomuuden hoitona hormonihoito on tehoton ja leikkaushoitoon päädytään myös vain erityistilanteissa. Potilaat ohjataankin ensisijaisesti hoitoon lapsettomuuspoliklinikalle.
Taipumus muodostaa endometrioosipesäkkeitä säilyy koko elämän ajan. Pesäkkeet tarvitsevat naissukupuolihormonia, estrogeenia elääkseen. Tämän vuoksi oireet helpottuvat usein, kun munasarjojen toiminta lakkaa vaihdevuosi-iässä, vaikka pesäkkeet eivät itsekseen katoakaan.
Miten gynekologisten syöpien tutkimukset etenevät
Gynekologisen syövän selvittelyihin kuuluvat
- gynekologinen tutkimus
- emättimen tai vatsanpeitteiden kautta tehtävä ultraäänitutkimus
- muut radiologiset tutkimukset, kuten tietokonetutkimus tai magneettitutkimus
- tarvittaessa verikokeet
- Jatkohoito määräytyy tutkimustulosten perusteella.
Syöpähoidot toteutetaan valtakunnallisen ohjeistuksen mukaan yhdessä yliopistosairaalan kanssa.
Gynekologisen syövän leikkaushoito tehdään joko Päijät-Hämeen keskussairaalassa tai HUS:issa. Mahdollinen solunsalpaajahoito annetaan Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpätautien poliklinikalla ja sädehoito joko Helsingissä tai Päijät-Hämeen sädehoitoyksikössä.
Mikä on oirepoliklinikka
Naistentautien poliklinikan oirepoliklinikalla on seurannassa lääkärin ohjeiden mukaan potilaat, joiden sairaus ei vaadi säännöllisiä lääkärintarkastuksia. Potilaat voivat ottaa yhteyttä poliklinikalle, jos voinnissa on jotain muutosta.
Hyvä tietää gynekologisista syövistä
Hyvänlaatuisia gynekologisia kasvaimia ovat esimerkiksi kohdunkaulan solumuutokset, kohdun myoomat eli lihaskasvaimet, kohdun limakalvon polyypit ja munasarjojen toiminnalliset nesterakkulat eli kystat.
Gynekologinen syöpä voi sijaita kohdunrungossa ja -kaulassa, munasarjoissa, ulkosynnyttimissä, emättimessä tai istukassa. Lisäksi ns. vatsakalvon syöpä luetaan gynekologisiin syöpiin.
Ennusteeltaan parhaimpia ovat kohdunrungon ja kohdunkaulan syövät. Munasarjasyövän huono maine perustuu pääasiassa siihen, että se vähäisten oireidensa takia se todetaan useimmiten vasta levinneessä vaiheessa.
Gynekologisten syöpien riskitekijöitä
Gynekologisen syövän riskitekijät poikkeavat toisistaan. Yhteistä niille on kuitenkin potilaan korkea ikä: lähes kaikissa gynekologissa syövissä eniten tapauksia todetaan 60−65-vuotiailla.
Myös sukurasituksella on merkitystä. Gynekologista syövistä noin 10 %:n arvellaan olevan perinnöllistä. Perinnöllistä syöpää sairastaville on tyypillistä niiden esiintyminen tavallista nuoremmalla iällä.
Raskaus voi keskeytyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin nainen ei välttämättä edes vielä tiedä olevansa raskaana. Kuukautiset ovat muutaman päivän myöhässä ja saattavat olla normaalia runsaammat ja kivuliaammat. Tällöin ei tarvita minkäänlaista hoitoa.
Varsinaisia keskenmenoja on noin 15 % todetuista raskauksista. Suurin osa keskenmenoista tapahtuu alkuraskaudessa ennen 13. raskausviikkoa. Tavallisin syy keskenmenoon on sikiön vakava kromosomipoikkeavuus. Siksi keskenmenoa ei voi lääketieteellisesti juuri estää.
Mitä oireita keskenmenolla on
Yleensä keskenmeno alkaa vähäisellä verenvuodolla, joka runsastuu. Vuodon mukana saattaa tulla suuriakin verihyytymiä.
Kuukautiskipujen kaltaiset alavatsa- ja selkäkivut ovat myös tyypillisiä oireita.
12. raskausviikon jälkeen keskenmeno alkaa usein lapsiveden menolla. Sitä seuraavat supistukset ja sikiön syntyminen.
Joskus sikiö on voinut olla kuolleena kohdussa useampia viikkoja. Tällöin keskenmeno havaitaan kohdun kasvun pysähtymisenä.
Mitä toimenpiteitä keskenmeno vaatii
Keskenmeno varmistetaan tarvittaessa ultraäänitutkimuksen avulla. Jos kohtu on tyhjentynyt tai tyhjenemässä eikä vuoto ole runsasta, tilannetta voidaan jäädä seuraamaan. Jos kohdun tyhjentäminen on tarpeen, vaihtoehtoina ovat lääkkeellinen hoito, kohdun polikliininen imutyhjennys tai kohdun kaavinta nukutuksessa.
Joskus sikiö saattaa menehtyä kohdun sisälle ilman, että keskenmeno käynnistyy. Tällöin kohtu tyhjennetään kaavinnalla tai käynnistämällä keskenmeno lääkkeillä.
Miten kohdunkaulan solumuutokset havaitaan
Kohdunkaulan solumuutokset havaitaan gynekologisella irtosolunäytteellä eli papa-kokeella. Kohdunkaulassa voi esiintyä kohdunkaulan syöpää tai sen esiasteita.
Jos papa-kokeessa löytyy solumuutoksia, jatkotutkimuksena on kohdunsuun tähystys (kolposkopia). Sen yhteydessä otetaan koepaloja, vaikka varsinaista syöpää ei epäiltäisikään. Lievempiä muutoksia seurataan papa-kokeen ja tarvittaessa HPV-testin avulla.
Mitä on hyvä tietää kondyloomaviruksesta
Tutkimusten mukaan kolme neljästä saa elämänsä aikana HPV-tartunnan. Virus tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse, mutta myös muut tartuntatiet ovat mahdollisia. Tartunta-aikaa on usein mahdoton määrittää, sillä tartunta on lähes aina oireeton ja solumuutoksia voi tulla vasta vuosien kuluttua tartunnasta. Useimmiten solumuutoksia ei edes synny ohimenevän HPV-infektion aikana.
Lääkettä HPV-infektioon ei ole. Useimmiten elimistön oma puolustusjärjestelmä tuhoaa virukset. Infektiota estävä papillomavirusrokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Se ei kuitenkaan paranna jo saatua infektiota.
Miten kohdunkaulan solumuutoksia hoidetaan
Kohdunkaulan solumuutosten hoito riippuu löydöksestä. Vahvat ja keskivahvat esiasteet (CIN 2 ja 3) hoidetaan. Sen sijaan lievempiä muutoksia seurataan, koska niillä on erittäin hyvä taipumus parantua itsekseen.
Hoitona käytetään polikliinisesti paikallispuudutuksessa tehtävää sähkösilmukka- eli LOOP-hoitoa. Hoidon jälkeen ei tarvita sairauslomaa. Ainoastaan ammekylpy, uinti, tamponin käyttö ja yhdyntä on kielletty kolmen viikon ajan tulehdusriskin vuoksi.
Solumuutoksen aiheuttamista HPV-infektioista paranee puolet alle vuodessa ja 90 % 2−3 vuodessa.
Milloin säännöllinen seurata on tarpeen
HPV voi säilyä iholla tai limakalvolla piilevänä ja aktivoitua myöhemmin uudelleen. Siksi säännöllinen seuranta on tarpeen ensin poliklinikkakäynnein ja sen jälkeen papaseulontaohjelman mukaisesti.
Tavallisimmin vakituisessa parisuhteessa virus tai sen vasta-aineita on jo molemmilla, joten kondomin käyttö ei ole tarpeen. Tilapäissuhteissa kondomin oikea käyttö vähentää tartuntariskiä, mutta ei anna sataprosenttista suojaa.
Tupakointi lisää kohdunkaulan syövän kehittymisriskiä kolminkertaiseksi. Tupakoinnin lopettaminen lisää HPV-infektion mahdollisuutta parantua itsestään.
Mikä on laskeuma
Laskeuma on hyvänlaatuinen vaiva, joka voi olla kohdussa, virtsarakossa, virtsaputkessa, peräsuolessa tai emätinpussin pohjassa kohdunpoiston jälkeen.
Kookkaassa laskeumassa emättimestä ulospäin näkyy selvä pullistuma.
Miten laskeuma syntyy
Laskeumia kehittyy ikääntymisen myötä joka viidennelle naiselle. Nuorilla ja synnyttämättömillä ne ovat harvinaisia.
Laskeuma syntyy, kun lantionpohjan kudosrakenne heikkenee yleensä iän myötä. Altistavia tekijöitä ovat mm.
- ylipaino
- ummetus
- synnytysten määrä
- vaikeat alatiesynnytykset
- raskas työ
- krooninen yskä
Mitä ovat laskeuman oireet
Laskeuman oireita on mm.
- pullotuksen tunne emättimessä
- painontunne alavatsalla
- tihentynyt virtsaamistarve
- heikko virtsasuihku
- jäännösvirtsan tunne
- ulostamisen vaikeus
- tunne epätäydellisestä peräsuolen tyhjenemisestä
- ulostamisen helpottaminen sormella emättimen kautta.
Miten laskeuma hoidetaan
Lievissä tapauksissa laskeuman oireita voidaan helpottaa konservatiivisella hoidolla esimerkiksi laskeumakuutiolla tai laskeumarenkaalla. Myös paikallinen estrogeeni emätinpuikkoina tai rasvana voi lievittää oireita.
Jos konservatiivinen hoito ei tuota riittävää tulosta, laskeuma voidaan hoitaa kirurgisesti. Leikkaustapa riippuu laskeuman laadusta. Leikkaus tehdään joko emättimen kautta tai tähystysleikkauksena.
Lantiopohjan lihasten voimistelu synnytyksen jälkeen näyttää ennalta ehkäisevän laskeumien syntymistä ja saattaa myös helpottaa laskeumasta aiheutuvia oireita.
Ota yhteys ehkäisyneuvolaan, kun haluat raskaudenkeskeytyksen tai harkitset raskauden keskeyttämistä.
Terveydenhoitaja soittaa sinulle takaisin.
Terveydenhoitaja keskustelee kanssasi ja kysyy ainakin sitä, milloin viimeisimmät kuukautisesi alkoivat. Tämän perusteella arvioidaan raskauden kestoa.
Jos toivot raskauden keskeyttämistä, saat hoitajalta lähetteen laboratorioon. Laboratoriokokeiden tarkoitus on varmentaa raskaus.
Puhelun lopuksi saat ajan hoitajan vastaanotolle.
Laboratorio
Varaa itse aika laboratorioon: Fimlab ajanvaraus
Käy laboratoriokokeissa.
Kokeiden tulokset saat hoitajan vastaanotolla.
Terveydenhoitajan vastaanotto
Vastaanotolla terveydenhoitaja keskustelee kanssasi terveydentilastasi, elämäntilanteestasi ja raskaudenkeskeytyksestä.
Voit kysyä hoitajalta mitä tahansa, mikä tilanteessasi mietityttää.
Raskaudenkeskeytykseen liittyvät tunteet ja ajatukset voivat olla hyvinkin ristiriitaisia ja vaikeita. Niitä ei ole tarvitse hävetä ja voit kertoa niistä ammattilaiselle avoimesti.
Hoitaja käy kanssasi läpi raskaudenkeskeytykseen liittyvät ohjeet läpi suullisesti ja saat ne myös kirjallisina mukaan.
Terveydenhoitaja suunnittelee kanssasi sinulle sopivan raskaudenehkäisyn.
Terveydenhoitaja voi ohjata sinut tarpeen mukaan myös lääkärille, ennen kuin siirryt erikoissairaanhoitoon naistentautien poliklinikalle.
Lopuksi terveydenhoitaja ohjaa sinut soittamaan naistentautien poliklinikalle ja varaamaan raskaudenkeskeytysaika.
Lääkärin vastaanotto (tarvittaessa)
Jos raskautesi kesto on alle 12 raskausviikkoa, käyt lääkärin vastaanotolla vain tarvittaessa.
Lääkäri keskustelee kanssasi psyykkisestä ja fyysisestä voinnistasi ja tuen tarpeestasi.
Lääkäri voi myös tehdä gynekologisen tutkimuksen ja ultraäänitutkimuksen, jos se on tarpeen. Lääkäri suunnittelee kanssasi sinulle sopivan ehkäisymuodon.
Jos raskautesi kesto on yli 12 raskausviikkoa mutta enintään 20 raskausviikkoa, raskaudenkeskeytykseen pitää hakea lupa Valviralta. Lääkäri lähettää lupa-anomuksen Valviraan.
Soitto ja yhteys naistentautien poliklinikalle
Varaa aika naistentautien poliklinikalta.
Naistentautien poliklinikalla tapaat lääkärin, joka suunnittelee kanssasi yksilöllisen tilanteesi mukaan, miten raskaus keskeytetään.
Mitä sterilisaatio vaatii
Suomen lain mukaan sterilisaatio voidaan tehdä yhden tai kahden lääkärin tai Valviran eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston luvalla.
Lääkärin lähetteen lisäksi tarvitaan ST1-lääkärinlausunto. Lausunnon voi saada mm. omalta terveysasemalta, työ- tai opiskelijaterveydenhuollosta tai yksityislääkäriltä.
Sterilisaatio voidaan tehdä joko naiselle tai miehelle. Naiselle se voidaan tehdä vatsaontelon tähystyksessä tai avoleikkauksessa esimerkiksi keisarileikkauksen yhteydessä.
Mitkä ovat yleensä sterilisaation syitä
Tavallisia syitä sterilisaatioon ovat mm. yli 30 vuoden ikä tai synnyttäneisyys (kolme lasta). Tällöin sterilisaatioon riittää yhden lääkärin lupa riittää.
Sterilisaatio on tarkoitettu lopulliseksi ehkäisyksi. Päätöksen on oltava perusteellisesti harkittu.
Mistä virtsankarkailusta on kyse
Naisten virtsankarkailu- ja virtsaamisongelmien tutkimus- ja hoitotarve kasvavat väestön ikääntyessä. Yli 70-vuotiaista naisista jopa 59 % kärsii virtsankarkailusta. Potilaiden hoidossa tarvitaan moniammatillista osaamista.
Virtsankarkailulle altistaa mm. tupakointi, ylipaino, ikä ja diabetes.
Mikä aiheuttaa virtsankarkailua
- Ponnistusvirtsankarkailussa virtsaa karkaa fyysisen rasituksen tai ponnistuksen, esimerkiksi yskäisyn, yhteydessä.
- Pakkovirtsankarkailussa virtsaa karkaa äkillisen virtsaamispakon yhteydessä tai heti sen jälkeen.
- Sekatyyppisessä virtsankarkailussa on piirteitä molemmista karkailutyypeistä.
- Ylivuotovirtsankarkailussa virtsarakossa on akuutti tai krooninen tyhjenemishäiriö.
Mikä on yliaktiivinen rakko
Yliaktiivinen rakko on oireyhtymä, jossa ongelmana on virtsapakon tunne ja tihentynyt virtsaamistarve.
Kolmasosalla potilaista oireistoon liittyy myös pakkovirtsankarkailu. Hoito on moniammatillista. Siihen kuuluu tarvittaessa fysioterapiaa, elintapamuutoksia, rakon koulutusta ja lääkehoitoa.
Miten virtsankarkailua hoidetaan
Virtsankarkailun hoito riippuu karkailun tyypistä. Hoito voi käsittää fysioterapiaa, lääkehoitoa, leikkauksen tai näitä kaikkia.
Lievissä tapauksissa virtsankarkailun oireita voi lievissä tapauksissa helpottaa myös apuvälinein mm. uretrarenkaalla ja inkontinenssisuojilla.
Merkittävä osa virtsankarkailuleikkauksista tehdään päiväkirurgisina toimenpiteinä paikallispuudutuksessa suonensisäisen kipulääkityksen kera. Virtsankarkailuleikkauksia tehdään pääasiallisesti ponnistusvirtsankarkailusta kärsiville naisille. Nykyään vakiintuneita menetelmiä ovat ns. nauhaleikkaukset, joissa virtsaputken keskiosan alle asetetaan sulamaton verkkonauha (TVT, TOT ja TVT-O).
Mitä on huomioitava, kun tulet tutkimuksiin
Kun tulet tutkimuksiin naistentautien poliklinikalle virtsankarkailun takia, sinua pyydetään täyttämään kyselylomakkeita ja virtsaamispäiväkirja kolmen vuorokauden ajalta. Ne antavat tärkeää tietoa virtsankarkailun tyypistä sekä rakon toiminnasta eli ovat ehdottoman tärkeitä jatkohoidon suunnittelemiseksi.
Kun tulet tutkimuksiin, olisi myös hyvä, että olet ollut virtsaamatta 2−3 tuntia.
Vauva‑ ja perhemyönteisyysohjelma
Päijät‑Hämeen hyvinvointialueen Vauva‑ ja perhemyönteisyysohjelma edistää vastasyntyneiden ja perheiden hyvinvointia tarjoamalla yhtenäiset, näyttöön perustuvat toimintatavat raskaudesta vauvan ensimmäisiin kuukausiin.
Toimintamallissa huomioidaan perheen tarpeet, arvot ja elämäntilanne.
Vauva- ja perhemyönteisyysohjelma auttaa:
- imetyksen tukemisessa
- varhaisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa
- vanhemmuuden tukemisessa
Kun koko hyvinvointialueella käytetään samoja, tutkittuun tietoon perustuvia toimintatapoja, voidaan varmistaa, että hoito on turvallista ja tasalaatuista.
