Natiivikuvaukset ovat röntgensäteilyn avulla otettuja röntgenkuvia ihmisen kehosta.

Natiivitutkimus kestää kuvattavasta kohteesta riippuen viidestä minuutista puoleen tuntiin. Tuttuja natiivikuvausesimerkkejä ovat keuhko- ja luukuvaukset, joista keuhkokuvaus on yleisin tutkimus. Natiivikuvaus tehdään ilman varjoainetta.

Ultraäänitutkimuksessa iholle levitetään geeliä ja kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla.

Tutkimus kestää 5–20 minuuttia. Ultraäänitutkimuksesta ei aiheudu säteilyaltistusta, koska menetelmässä ei käytetä ionisoivaa säteilyä. Yleisimpiä ultraäänitutkimuksia ovat: vatsan, lihasten, jänteiden, kilpirauhasen, rintojen ja verisuonten tutkimukset. Lisäksi ultraäänen avulla tehdään toimenpiteen yhteydessä myös näytteidenottoja.

Mammografia tarkoittaa rintarauhasten röntgentutkimusta, missä kuvannetaan rinnan alueen kyhmyjä ja muutoksia.

Mammografian yhteydessä voidaan tehdä myös näytteenottoja. Lisäksi tehdään rinnan alueen kasvainten lankamerkkauksia leikkauksia varten.

Tietokonetomografia (TT) eli viipalekuvaus on tutkimus, jossa röntgensäteiden avulla otetaan poikkileikekuvia halutulta alueelta.

Kuvausalueena on pää, kaula, vartalo, raajat tai verenkiertoelimet. Tutkimuksessa maataan tutkimuspöydällä liikkumatta. Tutkimuspöytä liikkuu tutkimuksen aikana. Kuvauslaitteessa on iso aukko ja se on molemmista päistä avoin. Tietokonetomografia-laitteilla (TT-laite) itse kuvausaika on lyhyt, mutta esivalmisteluineen tutkimukseen kuluu pidempi aika. Tutkittavasta kohteesta riippuen tutkittavalle annetaan hengitysohjeita.

Joissakin tutkimuksissa laitetaan varjoainetta verenkiertoon, joka saattaa aiheuttaa hetkellisen lämmöntunteen ja metallin maun suussa. Varjoaine poistuu verenkierrosta virtsan mukana.

Magneettikuvauksissa (MK, MRI) tutkittava on laitteessa, jossa on jatkuvasti päällä voimakas magneettikenttä ja laite rekisteröin kentän kehossa aiheuttamia tilapäisiä muutoksia.

Laitteen magneettikenttä vetää puoleensa metalliesineitä. Magneettikuvauslaitteessa on kuvaustunneli, joka on läpimitaltaan noin 60–70 cm. Tunneli on ilmastoitu, valaistu ja avoin molemmista päistä.

Kuvauslaitteesta kuulu ajoittain melko voimakasta ääntä, joten kuvattavalle annetaan kuulosuojaimet, joista voi kuunnella musiikkia. Tutkittava saa käteensä merkkinapin, jolla hän saa tarvittaessa yhteyden hoitajaan. Saattaja voi olla mukana tutkimushuoneessa.

Magneettikuvaus kestää noin 15–45 minuuttia. Joissain magneettitutkimuksessa käytetään varjoainetta, joka ruiskutetaan verenkiertoon. Varjoaine ei sisällä jodia. Varjoaine poistuu verenkierrosta virtsan mukana.

Magneettitutkimuksen voivat estää vierasesineet, jotka on asetettu leikkauksissa tai toimenpiteissä tai jotka ovat päätyneet kehoon tapaturman tai onnettomuuden seurauksena.

Magneettitutkimuksen esitietolomakkeen tavoitteena on selvittää, voidaanko magneettitutkimus tehdä turvallisesti. Palautathan lomakkeen täytettynä tutkimukseen tullessasi.

Läpivalaisututkimuksissa seurataan varjoaineen kulkua elimistössä.

Läpivalaisututkimuksissa seurataan varjoaineen kulkua elimistössä. Varjoaine ja sen antotapa vaihtelee tutkimuskohteen mukaan. Tutkimusten kestot vaihtelevat kuvattavan kohteen ja sen toiminnan mukaisesti. Yleisimmin tutkimuksen kestää n. 30–60 mi

Verisuonten tutkimukset (valtimosuonten angiografiat ja laskimosuonten venografiat) ovat varjoainekuvauksia.

Niiden tarkoituksena on tutkia suonista ahtaumia, tukoksia tai vuotoja, sekä mahdollisuuksien mukaan hoitaa niitä. Toimenpide voi olla pallolaajennus, stentin eli metalliverkon asennus, trombin eli veritulpan liuotus tai vuotavan kohdan tukkiminen.

Verisuonitutkimukset ja toimenpiteet kestävät noin 1–2 tuntia. Verisuoneen laitetaan jodipitoista varjoainetta ja otetaan kuvasarjoja röntgenlaitteella. Varjoaine saattaa lämmittää kuvausalueella ja se poistuu elimistöstä virtsan mukana. Tutkimuksesta ja toimenpiteestä riippuen jälkihoito ja vuodelepo vaihtelevat.