Silmäklinikka

Gustaf Julius Strömborg (1830–1899) oli eräs ensimmäisistä suomalaisista lääkäreistä, joka sai opetusta silmätautien erikoisalan ulkomaisilta asiantuntijoilta. Hän toimi myös viisi vuotta silmätauteja hoitavana lääkärinä silmätautien osastolla, joka avattiin vuonna 1861 Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikassa.

Viipurin lääninsairaalan lääkäriksi siirryttyään Strömborg oli pitkään ainoa Helsingin ulkopuolella silmäpotilaille leikkauksia tehnyt lääkäri. Hänen perustamansa rahasto oli alkusysäyksenä Professori Strömborgin silmäsairaalan perustamiselle, jonka toiminta jatkui myöhemmin osana Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalaa.

Strömborgin kuoltua vuonna 1899 hänen leskensä ja ainoa tyttärensä lahjoittivat silmäsairaalan perustamista varten vuonna 1897 perustettuun rahastoon noin 10 600 markkaa. Lisäksi rahastoa kartuttivat eräät yksityiset henkilöt, Viipurin Säästöpankki ja Viipurin kaupunki anniskeluyhtiön voittorahoista. Vuoden 1905 lopussa rahastossa oli korkojen kanssa pääomaa vähän vajaat 89 000 markkaa.

Diakonissalaitos rakennutti omalle tontilleen kesällä 1904 puisen paviljongin, jonka arkkitehti Johan Brynolf Blomkvist (k. 1921) oli piirtänyt lääninsairaalan ylilääkärin Peder Waldemar Granbergin (1864–1938) suunnitelman perusteella.

Silmäklinikan avajaiset pidettiin 8.2.1905. Odotushuoneen seinälle ripustettiin Strömborgin valokuvasta tehty suurennos. Silmäklinikka toimi erillisenä, mutta sillä oli Diakonissalaitoksen kanssa yhteinen johto, jossa oli mukana myös Viipurin kaupungin edustaja.

Silmäsairaalassa oli vuonna 1905 toiminnan alkaessa 20 hoitopaikkaa. Seuraavana vuonna saatiin viisi uutta hoitopaikkaa. Lapsipotilaita varten valmistui vuonna 1913 oma paviljonki, jossa oli 10 paikkaa. Näin silmäsairaalassa oli yhteensä 35 hoitopaikkaa. Diakonissalaitoksen sairaalassa oli 30 hoitopaikkaa sisätautipotilaita varten.

Uuden sairaalan toiminnan alkaessa Strömborgin silmäsairaalasta tuli samalla Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto. Sisätautiosastolla oli silloin sairaansijoja 52 ja silmätautien osastolla 50, joista 15 muodosti erillisen lastenosaston.

Diakonissalaitoksen uuden sairaalan suunnittelu oli ollut vireillä jo vuodesta 1925 alkaen. Rahoituksen järjestyttyä rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1930 ja rakennus valmistui syyskuussa 1931.

Talvisodan syttymisen myötä Viipurin Diakonissalaitos evakuoitiin Karkkuun, jossa laitos toimi kristillisellä kansanopistolla. Sairaala oli sijoitettu aluksi emäntäkoululle ja myöhemmin kansanopistolle. Signe Löfgren oli tuolloin opettajana Poriin siirretyllä Helsingin yliopiston silmäklinikalla.

Välirauhan seurauksena Viipuri menetettiin keväällä 1940 eikä laitos voinut palata sinne. Heinäkuussa 1940 Lahdesta ostettiin ns. Weltheimin talo Tapionkatu 6:sta (myöh. Sibeliuksenkatu) laitoksen uudeksi sijoituspaikaksi. Myös sairaala sijoitettiin noihin varsin ahtaisiin tiloihin. Signe Löfgrenillä oli tärkeä osuus tarvittavan lainan hankkimisessa Kansallis-Osake-Pankista.

Ensimmäinen silmätautipotilas otettiin osastolle jo syyskuun lopulla vuonna 1940. Sairaalassa oli silloin yhteensä 63 hoitopaikkaa, jotka jakautuivat puoliksi sisätautien ja silmätautien osastojen kesken.

Päijät-Hämeen silmätautien klinikan ylilääkärinä toimi vuosina 1995−2002 Mikko Tuominen.

Vuonna 1995 klinikka muutti Lahden kaupunginsairaalaan ja profiloitui entistä enemmän kirurgiseen suuntaan.

Vuonna 1997 aloitettiin silmäleikkausten ulkokuntamyynti hyvällä menetyksellä. Kaupunginsairaalassa silmäklinikalla oli käytössään 18 sairaansijaa käsittävä vuodeosasto, poliklinikkatilat, kaksi leikkaussalia ja heräämötilat.

1990-luvun lopulla alettiin maassamme vähentää yleisesti vuodepaikkoja. Uudet kirurgiset hoitomenetelmät silmätautien alalla mahdollistivat potilaan nopean kotiutuksen. Silmätautien vuodeosasto voitiin supistaa neljään kahden hengen huoneeseen.

Ylilääkäri Tuominen irtisanoutui vuonna 2002. Uudeksi ylilääkäriksi valittiin vuonna 2003 Juha Välimäki.