Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista tai esimerkiksi laiminlyöntiä, ja sen tunnistaminen vaatii ammattilaisilta herkkyyttä ja osaamista. Ammattilainen tunnistaa väkivallan merkit ja ottaa asia puheeksi asiakkaan kanssa.
– Vammaisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta jää usein piiloon, koska väkivaltaa kokevat ovat riippuvaisia tekijästä, he eivät aina tunnista tai ymmärrä kokevansa väkivaltaa, voivat kohdata kommunikaatioesteitä, elävät eristyksissä ja kohtaavat esteellisiä palveluja sekä pelkoa ja syyllisyyttä. Tunnistamisen helpottamiseksi tarvitaan saavutettavia palveluja ja aktiivista puheeksiottoa, kertoo vammaispalvelujen päiväaikaisen toiminnan ohjaaja Emilia Willberg.
Uutta toimintamallia käytetään nyt seitsemässä vammaispalvelujen yksikössä. Mallin kehitystyössä hyödynnettiin sekä kokemusasiantuntijoiden että ammattilaisten näkemyksiä, ja tavoitteena oli parantaa lähisuhdeväkivallan varhaista tunnistamista, puheeksiottoa ja kirjaamista.
– Työtä ei tehdä yksin, vaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, jotta apua ja tukea voidaan tarjota sekä uhrille että tekijälle. Tärkeää on rakentaa rohkea toimintakulttuuri, jossa vaikeistakin asioista uskalletaan keskustella avoimesti. Tavoitteena on juurruttaa toimintamalli pysyväksi osaksi vammaispalveluiden arkea, sanoo kehitystyöstä vastaava ehkäisevän työn koordinaattori Hanna Klinga.
Kehitystyö kantoi muutakin hedelmää: sosionomiopiskelija Samuli Kyllönen tekee parhaillaan opinnäytetyötä, jonka tavoitteena on laatia selkokielinen tietolehtinen lähisuhdeväkivallasta asiakkaan ja ammattilaisen keskustelun tueksi. Lisäksi vammaispalveluiden päiväaikaisen toiminnan nuoret suunnittelivat ja toteuttivat vaikuttavan valokuvaprojektin, joka käsittelee väkivaltaa ja sen ehkäisyä.
Hyvinvointialueella on käytössä myös ikääntyneiden lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisen ja lapseen kohdistuvan fyysisen väkivallan tunnistamisen toimintamallit.
