Kun Kristiina Laakso-Halinen aloitti Päijät-Hämeen hyvinvointialueen silloisissa henkilöstöpalveluissa vuonna 2016, hän ei tiennyt vielä, että edessä olisi lähes kymmenen vuoden työura saman organisaation palveluksessa.
Tuolloin hän työskenteli kaupan alalla, kuten oli tehnyt myös tradenomiopintojensa aikana, ja etsi aktiivisesti oman alan töitä. Kesän aikana hän jätti useita avoimia hakemuksia. Yksi niistä päätyi silloisen PHSOTEY:n henkilöstöpalveluihin. Syksyllä puhelin yllätti.
– Sain yllättäen kutsun työhaastatteluun, ja sitä kautta aloitin HR-assistenttina kahden kuukauden määräaikaisessa tehtävässä, Kristiina muistelee.
Ensimmäinen työvuosi osui keskelle suurta muutosta. Vuoden 2017 alussa aloitti Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, ja organisaatiossa riitti kysymyksiä tulevasta. Myös Kristiinan oma työ muuttui kertaheitolla. Asiakaspalvelutyöstä siirtyminen asiantuntijatehtävään tarkoitti uudenlaiseen työarkeen opettelemista.
– Ensivaikutelmani organisaatiosta oli silti hyvä. Vaikka ilmassa oli epävarmuutta ja paljon kysymyksiä tulevasta, koin, että täällä oli hyvä olla, Kristiina kuvailee.
Lähes kymmenen vuotta ja monta muutosta
Vuosien aikana organisaation nimi on ehtinyt vaihtua useampaan kertaan, mutta muutos on näkynyt myös Kristiinan omassa työssä.
Rekrytointi on kehittynyt vuosien varrella yhä suunnitelmallisemmaksi ja strategisemmaksi. Hyvinvointialueelle siirtymisen myötä rekrytointitiimi kasvoi, rekrytointikumppaneille muodostuivat omat vastuutoimialat ja aikaa vapautui myös rekrytoinnin kehittämiseen sekä kansainväliseen rekrytointiin.
Myös työelämä ympärillä on muuttunut. Etätyöstä on tullut luonteva osa arkea, ja suuremmassa tiimissä jokainen on voinut keskittyä entistä paremmin omaan asiantuntijuuteensa. Kristiinan oma työnkuva on kulkenut muutoksen mukana.
Tämän vuoden alussa hän palasi perhevapaalta uudenlaiseen tehtävään. Nykyisessä työssään HR-asiantuntijana hän työskentelee aiempaa enemmän kehittämisen parissa sekä rekrytoinnin että osaamisen kehittämisen näkökulmasta.
Uuteen työnkuvaan ovat kuuluneet muun muassa kansainvälinen rekrytointi ja perehdytyksen kehittäminen.
– On ollut kiinnostavaa päästä tutustumaan näihin asioihin aivan uudella tavalla, hän kertoo.
Jatkuva uuden oppiminen onkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka ovat saaneet Kristiinan viihtymään organisaatiossa vuodesta toiseen. Osaamista on voinut kartuttaa myös koulutusten kautta, kuten henkilöstöhallinnon erikoisammattitutkinnolla.
Parhaimmillaan ihmisten parissa
Vaikka HR-työssä on paljon prosesseja, järjestelmiä ja hallinnollisia asioita, Kristiina viihtyy parhaiten ihmisten parissa. Erityisen mielekkäitä ovat haastattelut, esihenkilöiden sparraaminen rekrytoinneissa ja erilaiset tilanteet, joissa saa kohdata ihmisiä.
– Ihmiset ja heidän tarinansa kiinnostavat minua. Parasta on, kun oikea ihminen löytyy oikeaan tehtävään, Kristiina kuvailee.
Onnistumiset eivät kuitenkaan Kristiinan mielestä ole yhden ihmisen saavutuksia. Rekrytointityössä tarvitaan monen ihmisen yhteistyötä, ja juuri yhdessä tekemisestä hän nauttii.
– En oikeastaan ajattele onnistumisia yksilösuorituksina. Koen niiden syntyvän tiimityön tuloksena, Kristiina kertoo.
Rekrytointitiimissä jokainen tukee toisiaan, auttaa ammatillisessa kasvussa ja antaa tilaa olla oma itsensä.
– Meillä vallitsee vahva psykologinen turvallisuus, mikä tekee työarjesta sujuvaa ja mukavaa, hän summaa.
Työuran ei tarvitse olla suoraviivainen
Lähes kymmenen vuoden työuraan on mahtunut monenlaisia vaiheita. Kristiinan mielestä juuri mahdollisuus kasvaa ja siirtyä uusiin tehtäviin on ollut yksi merkittävimmistä syistä viihtyä organisaatiossa niin pitkään.
Työuraa ei ole tarvinnut suunnitella valmiiksi ensimmäisestä päivästä lähtien. Uusia mahdollisuuksia on löytynyt matkan varrella, ja oma suunta on tarkentunut tekemisen kautta.
– Olen saanut kehittää osaamistani ja kiinnostua erilaisista tehtävistä. On ollut hienoa, että organisaation sisällä on ollut mahdollisuuksia kasvaa ja siirtyä uusiin tehtäviin, Kristiina kertoo.
Perhe-elämä on opettanut rajaamaan
Kahden lapsen äitinä Kristiina katsoo työelämää nykyään myös hieman eri näkökulmasta kuin uransa alussa. Vanhemmuus on opettanut priorisoimaan, sietämään keskeneräisyyttä ja hyväksymään sen, ettei kaikkea voi hallita täydellisesti.
– Koen saavani nykyään enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa, Kristiina kuvailee.
Pienten lasten myötä työpäiville ovat tulleet myös selkeät rajat. Työt tehdään pääsääntöisesti työajan puitteissa, ja jos päiväkodista tulee soitto, sinne lähdetään. Vanhemmuus on kasvattanut kärsivällisyyttä ja resilienssiä myös työelämää varten. Samalla se on tuonut tärkeän oivalluksen: vaikka Kristiina pitää työstään todella paljon, työ ei ole hänen elämänsä tärkein asia.
Työyhteisön tuki on ollut tärkeää myös perheen elämänmuutoksissa. Raskaudesta kertominen jännitti molemmilla kerroilla, mutta esihenkilö ja tiimi suhtautuivat tuleviin muutoksiin lämpimästi ja kannustavasti.
Myös pikkulapsiarjen yllättäviin tilanteisiin on löytynyt ymmärrystä ja joustavuutta.
– Olen kokenut tärkeäksi sen, että perhe-elämän suuret muutokset on otettu työpaikalla aidosti myönteisesti ja ymmärtävästi, Kristiina kiittelee.
”Luota omaan tekemiseesi”
Jos Kristiina voisi palata työuransa alkumetreille ja antaa nuoremmalle itselleen yhden neuvon, se olisi yksinkertainen.
– Luota omaan tekemiseesi. Ole utelias. Ole kiinnostunut erilaisista tehtävistä ja ihmisistä. Ja opettele tunnistamaan omat rajasi, hän luettelee.
Kristiinan mielestä työelämässä pääsee pitkälle jo sillä, että uskaltaa avata suunsa, kohtelee muita kunnioittavasti ja toimii reilusti.
Lopuksi hän tiivistää ajatuksensa lauseeseen, joka sopii hyvin myös hänen omaan tapaansa tehdä työtä:
”In a world where you can be anything, be kind.”
