Hanna Klinga työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointialueella ehkäisevän työn koordinaattorina ja projektipäällikkönä. Työnsä ohessa hän opiskelee Itä-Suomen yliopistossa terveystieteiden maisteriksi pääaineenaan preventiivinen hoitotiede. Alanvaihtajan tarina osoittaa, että uuden suunnan löytämiselle tai jatko-opintojen aloittamiselle ei ole yhtä oikeaa ajankohtaa.
Pitkä matka sijoitusalalta hoitotyöhön
Hannan urapolku sosiaali- ja terveysalalle ei ole ollut suoraviivainen. Ennen sairaanhoitajan opintoja hän työskenteli pitkään kaupallisella alalla, muun muassa omaisuudenhoitoyhtiössä controllerina noin 15 vuoden ajan. Sitä ennen hän oli työskennellyt matkailun ja markkinoinnin parissa.
Ajatus hoitotyöstä oli kuitenkin kulkenut mukana nuoruudesta asti. Alun perin Hanna suunnitteli hakeutuvansa perushoitajaksi jo yläasteen jälkeen, mutta päätyi lukioon ja myöhemmin kaupalliselle uralle. Nelikymppisenä hän päätti palata vanhaan haaveeseensa ja hakeutua hoitoalalle.
Hanna valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2018. Toiseksi viimeisen harjoittelunsa hän teki päivystysosastolla, jonne hän jäi valmistumisensa jälkeen töihin. Noin kolmen vuoden kuluttua ura jatkui selviämishoitoyksikössä asiantuntijasairaanhoitajana ja samalla hän erikoistui päihde- ja mielenterveystyöhön.
Kun mahdollisuus siirtyä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijatehtäviin avautui, Hanna tarttui siihen rohkeasti. Uusi tehtävä toi mukanaan päihdetyön lisäksi muun muassa lähisuhdeväkivaltaan sekä raha- ja digipelaamiseen liittyviä teemoja. Alku tuntui hypyltä syvään päätyyn, mutta vähitellen päätös osoittautui oikeaksi ja riskin ottaminen kannatti, Hanna toteaa.
Hanna kokee, että urakehitys on ollut mahdollista ennen kaikkea siksi, että työnantaja on antanut tilaa kasvaa uusiin tehtäviin. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi vuonna 2018 hän ei olisi osannut ennustaa työskentelevänsä muutamaa vuotta myöhemmin alueellisissa kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä.
”Olen todella kiitollinen siitä luottamuksesta ja niistä mahdollisuuksista, joita olen saanut. Hyvin kävi niin sanotusti.” Hanna kertoo hymyillen.
Hyvinvoinnin edistäminen vei maisteriopintoihin
Nykyisin Hanna työskentelee ehkäisevän työn koordinaattorina sekä projektipäällikkönä ongelmapelaamisen haittojen ehkäisyyn ja ennakointiin liittyvässä hankkeessa. Työssä vahvistetaan ammattilaisten osaamista sekä kehitetään palvelupolkuja ja varhaisen tunnistamisen toimintamalleja.
Työtä tehdään yhteistyössä hyvinvointialueen palvelujen, kuntien, järjestöjen ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Hannan mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeää. Halu ymmärtää aihetta syvemmin johdatti hänet Itä-Suomen yliopistoon.
Preventiivinen hoitotiede tarkastelee terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä niitä tekijöitä, jotka auttavat ihmistä pysymään terveenä ja kokemaan elämänsä mielekkääksi. Huomio ei ole pelkästään sairauksissa, vaan ihmisessä kokonaisuutena, hänen voimavaroissaan ja osallisuudessaan.
Opinnot liittyvät suoraan Hannan tämänhetkiseen työhön. Sekä työssä että opinnoissa käsitellään esimerkiksi yhdenvertaisuutta, osallisuutta, vaikuttavuutta ja leimaavan puheen ehkäisemistä.
Teoria ja käytäntö vahvistavat toisiaan
Hanna odotti yliopisto-opintojen olevan hyvin teoriapainotteisia. Hän yllättyi opintojen käytännönläheisyydestä sekä pari- ja ryhmätyöskentelyn määrästä.
Yhteistyötaitojen harjoittelu on tärkeää, sillä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ei tehdä yksin. Se edellyttää verkostoja, yhteistä keskustelua ja eri toimijoiden välistä ymmärrystä.
Työn ja opiskelun yhdistäminen tarjoaa Hannalle mahdollisuuden tarkastella samoja aiheita kahdesta suunnasta. Työkokemus auttaa ymmärtämään opinnoissa käsiteltäviä asioita, ja opinnot puolestaan tuovat työhön tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä uusia näkökulmia.
Myös opintoihin kuuluva 12 opintopisteen projektiharjoittelu on mahdollista yhdistää nykyiseen hanketyöhön. Harjoittelussa tehtävä kehittämistyö voi samalla tukea hankkeen toimintaa ja raportointia.
Joustavuus auttaa sovittamaan opinnot arkeen
Kokoaikatyön, perheen ja yliopisto-opintojen yhdistäminen vaatii järjestelmällisyyttä ja aikatauluttamista. Hanna on edennyt opinnoissaan rauhallisesti ja omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Suuren osan opinnoista voi tehdä etänä, ja opiskeluaikana hänen on tarvinnut käydä Kuopion kampuksella vain muutamia kertoja.
Tulevaisuudessa edessä on pro gradu -tutkielma. Sen aihetta Hanna on jo alkanut pohtia, mutta hän ei halua asettaa valmistumiselle tarpeetonta kiirettä. Tärkeintä on, että opinnot tukevat työtä ja oma asiantuntijuus kasvaa matkan aikana.
Oppiminen jatkuu koko työuran ajan
Hannan oma ura osoittaa, kuinka erilaiset kokemukset voivat täydentää toisiaan ja rakentaa uudenlaista asiantuntijuutta. Kaupallisen alan tausta, kliininen hoitotyö, kehittämistehtävät ja yliopisto-opinnot ovat tuoneet osaamista, jota hän hyödyntää nykyisessä työssään päivittäin.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueella Hanna on voinut rakentaa uraansa monesta suunnasta. Hän on edennyt kliinisestä asiakastyöstä alueellisiin asiantuntija- ja kehittämistehtäviin sekä saanut mahdollisuuden syventää osaamistaan opintojen kautta. Työnantajan myönteinen suhtautuminen jatkuvaan oppimiseen on helpottanut tutkinto-opintojen ja työn yhdistämistä.
Hannan mielestä jatkuva oppiminen on sote-alalla välttämätöntä. Sille pitäisi varata työyhteisöissä aikaa ja resursseja, eikä osaamisen kehittäminen saisi jäädä vain yksittäisen työntekijän vastuulle. Opiskelua harkitsevia kollegoita hän kannustaa etenemään rohkeasti. Täydellistä hetkeä ei välttämättä tule, mutta joustavat opiskelumahdollisuudet auttavat sovittamaan opinnot osaksi muuta elämää.
”Uskalla ja kokeile. Välillä voi horjahdella, mutta kannattaa luottaa omaan tekemiseen ja nauttia matkasta”, Hanna kiteyttää.
