Lähihoitaja ja vammaispalveluiden ohjaaja Susan Nurminen laskeutuu tulevaan työpäivään puolen tunnin ajomatkallaan Lahdesta Asikkalaan. Vain kivenheiton päässä Vääksyn kanavasta sijaitsee vammaispalveluyksikkö Anianraitin palvelukoti, jossa Susan on kesätöissä ohjaajana.
Työskenneltyään vuosikymmenen ajan pääasiassa ikäihmisten kanssa Susanin mieleen alkoi hiipiä ajatus hieman erilaisesta hoitotyöstä. Intuition johdattamana palaset loksahtelivat kohdilleen ja työ vammaispalveluissa toi kaivattua muutosta.
– Matka tähän pisteeseen oli tavallaan polku polun sisällä, Susan kuvailee. – Siirryin ensiksi keikkailemaan erääseen toiseen vammaispalveluyksikköön ja sen jälkeen keikkailemaan Anianraitille. Sen jälkeen avautuikin tämä kesätyömahdollisuus.
Anianraitin palvelukodissa eletään asukkaan rinnalla
Noin kymmenen asukkaan yksikössä lämmin tunnelma välittyi Susanille heti ensimmäisistä työpäivistä lähtien.
– Tämä on aivan ihana yksikkö. Täällä eletään asukkaan rinnalla juuri siinä hetkessä. Olen tosi kiitollinen, että saan olla osa tätä yhteisöä.
Koska Anianraitti ei ole ympärivuorokautisen hoivan paikka, Susanin työpäivät jaksottuvat aamu- ja iltavuoroihin. Välivuorot tukevat kokonaisuutta. Päivät rakentuvat arkirutiinien ja päiväohjelman ympärille, ja jokainen saa osallistua päivien suunnitteluun.
– Minusta on ihanaa olla osa ihan tavallista asukkaiden arkea ja käydä keskusteluja elämän pienistä oivalluksista, Susan kuvailee.
Toisinaan on myös hauska heittäytyä ja lähteä keksimään erilaista ajanvietettä. Joskus lähdetään retkelle kahden istuttavalla polkupyörällä, jossa ohjaaja polkee ja asukas saa nauttia matkasta. Matkalla saatetaan poiketa myös ostoksilla.
– Eräänä aamuna kävimme asukkaan kanssa ostamassa uusia kaunistautumistarvikkeita, Susan kuvailee. – Sitten vähän laitettiinkin jo, että on valmiina illan rientoihin, hän kertoo hymyillen.
Lähihoitajan työssä tunnetaidot ovat tärkeä työväline
Lähihoitajan työn lisäksi Susan on opiskellut seksuaalineuvojaksi. Koulutus on syventänyt hänen ymmärrystään ihmisten kohtaamisesta ja tunnetaitojen merkityksestä.
– Koulutus rikastuttaa tätä työtä kivasti ja aion toteuttaa asukkaiden kanssa kesällä erilaisia tunnetyöpajoja, joissa etsitään ja tutustutaan erilaisiin tunnetiloihin valokuvien, musiikin tai tarinankerronnan kautta, Susan kuvailee.
Tunnetyöskentelyssä etsitään lempeitä tapoja tarkastella paitsi omaa tunnemaailmaa, myös tunnistaa ja ymmärtää toisten ihmisten tunnetiloja.
– On tärkeää muistaa, että jokaisen tunteen taustalla on jokin tarve. Kun osaa pysähtyä tunteen äärelle, voi ymmärtää mikä tarve tunteen takana on, Susan kertoo.
Jokaisella on luontainen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään ja Susan uskoo, että tunnetaitojen harjoittelusta olisi hyötyä myös työelämässä.
– Mielestäni kehitysvammaisten maailmassa näkyy lempeää hyväksyntää. Meillä kaikilla pitäisi olla elämässä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa iloja, suruja ja ajatuksia ilman pelkoa siitä, että tulee leimatuksi, Susan ajattelee.
Työ vammaisten parissa opettaa myös itsestä
Lähihoitajan ammatissa työskennellään lähellä toista ihmistä. Asiakasryhmä määrittää pitkälti työn luonnetta. Susan vaihtoi vammaistyöhön, sillä ohjauksellisempi työote kiinnosti. Hänen mukaansa vammaistyö sopii sellaiselle, jolla on syli ja sielu auki.
– Tässä työssä saa kokea koko elämän kirjon, ohjaaja Susan kuvailee. – Työssä eletään mukana asukkaan ylä- ja alamäissä ja työ voi tuoda myös itsestä ihan erilaisia puolia esiin.
Kun työssä pääsee näkemään, miten omat valinnat ja tyyli tehdä lähtee kantamaan asiakkaan arjessa, työn merkityksellisyys syvenee. Matkalla oppii ymmärtämään miten itse reagoi erilaisiin tilanteisiin sekä ymmärtämään mistä asiakkaan käytös saattaa kummuta.
– Hoitajana oppii tunnistamaan oman vastuun ja rajaamaan sellaisia asioita, joita ei tarvitse itse kantaa. Se on osa kuormituksen säätelyä, Susan muistuttaa. Tunnetaitojen kehittäminen auttaa myös omassa palautumisessa.
Kesä Päijät-Hämeessä tarjoaa aikaa luonnolle ja vedelle
Työpäivien jälkeen Susan hakeutuu usein veden äärelle. Kesäpäiviin kuuluvat pyörälenkit, rauhalliset kirppiskierrokset ja hyvä musiikki. Viime aikoina hänen suosikikseen on noussut italodisko, 1980-luvun elektroninen tanssimusiikki, jonka tarttuvat melodiat ja nostalginen tunnelma saavat hyvälle tuulelle.
– Italodisko on kunnon tamppausta, Susan nauraa. – On hauska huomata miten nuorempana kuunneltu musiikki nousee vanhemmalla iällä takaisin keskiöön.
Veden läheisyys kuuluu olennaisesti Susanin kesään. Työpaikalla Asikkalassa yhdistyy Vesijärvi ja Päijänne, mutta vapaa-ajalla maisemat vaihtuvat Konniveden ja Kymijoen maisemiin.
– Mökkeilemme Iitissä ja vietämme paljon aikaa Vuolenkoskella, Susan kertoo. Mökillä ei ole sähköä eikä vettä, mutta niitä en sinne kaipaakaan. Etenkin alkusyksystä minusta on mahtavaa katsoa kuutamoa ja nauttia hiljaisista öistä.
