Paavolan pelastusasemalla työskentelee oma ompelija-varusvarastonhoitaja. Marjut Järvinen tapaa jokaisen uuden työntekijän, sillä hän huolehtii pelastuslaitoksen ja ensihoidon vaatetuksesta. Marjut tilaa vaatteet, brodeeraa merkit ja tekee tarvittavat muokkaukset, jotta työasu istuu käyttäjälleen. Revenneet ja kärsineet työvaatteet korjataan ja huolletaan.
Kun uusi työntekijä saapuu taloon, yksi ensimmäisistä pysähdyksistä on Marjutin luona. Samalla tutuksi tulevat työvaatteet ja varusteet, jotka kulkevat mukana työpäivästä toiseen.
– Kaikki taloomme tuleva henkilökunta tulee kauttani töihin, Marjut kertoo.
Pelastajien sammutuspuvut, suojavarusteet ja ensihoitajien työvaatteet ovat osa kokonaisuutta, joka kulkee Marjutin käsien kautta. Hän huolehtii myös ykköslähdön sopimuspalokuntien suojavaatetuksesta ja seuraa alan kehitystä tapaamalla edustajia ja tutustumalla uusiin ratkaisuihin.
Työpäivään mahtuu paljon muutakin kuin ompelua. Varastossa pitää tietää, mitä on ja missä, ja huolehtia siitä, että arjen pienemmätkin asiat ovat kunnossa. Pesuaineet, käsipaperit, roskapussit ja liinavaatteetkin kuuluvat Marjutin vastuulle.
Ja jos jokin asia askarruttaa, hänen luokseen voi tulla kysymään.
– Minulta tullaan kyselemään ratkaisuja monenlaisiin ongelmiin ja yritän aina auttaa. Välillä koen olevani kaikkien äiti, kiitos suuresta luottamuksesta siis, Marjut nauraa.
Kädentaidot kulkivat mukana jo lapsuudesta
Marjut on ommellut pienestä tytöstä asti. Äiti opasti alkuun, ja kiinnostus käsillä tekemiseen kasvoi vuosien mittaan osaksi omaa suuntaa.
Lukion jälkeen Marjut lähti kansanopistoon harjoittamaan kädentaitoja ja jatkoi sieltä opiskelemaan mallipukineiden valmistajaksi. Matkan varrella mukaan mahtui myös teatterityön kurssi ja myynnin ammattitutkinto.
Työura on kulkenut monen ikonisen lahtelaisen työpaikan kautta. Marjut on ehtinyt työskennellä muun muassa torilla, Askolla, Luhdalla, Sinuhella ja Lahden kaupunginteatterissa.
Pelastuslaitokselle hän päätyi hieman yllättävää kautta. Äidin ystävä työskenteli Marjutin edeltäjän työkaverina ja ehdotti eläköitymisen lähestyessä, että tehtävä voisi sopia Hänelle. Marjut haki paikkaa ja tuli valituksi. Nyt pelastuslaitoksella on vierähtänyt jo 13 vuotta.
Varastossa kohdataan koko pelastusasema
Marjutin työn yksi parhaista puolista on ihmiset. Päivän aikana vastaan tulee monenlaisten alojen ammattilaisia ja persoonia, ja vuosien aikana asemalta on jäänyt mieleen lukemattomia kohtaamisia.
– Tapaan monen alan taitajia ja ihania persoonia.
Työssään Marjut arvostaa erityisesti vapautta ja itsenäisyyttä. Hän saa hoitaa oman työnsä ja tuoda ajatuksiaan esiin. Välillä yhdessä työkavereiden kanssa syntyy myös uusia ratkaisuja, joiden tarkoituksena on tehdä pelastajien työstä sujuvampaa.
Elämää pitää ehtiä myös ihmetellä
mielestä elämästä on tärkeää nauttia, joten työpäivien jälkeen hän suuntaa usein harrastusten pariin.
– Haluan nähdä paljon ja kokea. Tutustua uusiin ihmisiin ja ihmetellä, Marjut pohtii.
Hän tykkää matkustella, liikkua luonnossa ja seurata vuodenaikojen muuttumista. Mukaan mahtuu taidetta, teatteria, liikuntaa ja uusia ihmisiä. Nuorena Marjut tanssi sambaa, ja tanssin ilo kulkee edelleen mukana ajatuksena siitä, ettei elämää tarvitse ottaa liian vakavasti.
Marjut puhuu myös sielun ravitsemisesta. Taide, teatteri ja erilaiset elämykset antavat virikkeitä aisteille, mutta yhtä tärkeää on luonnossa oleminen ja sen muuttuvan kauneuden seuraaminen.
– Onhan tämä elämä huikeaa, juuri nyt, Marjut toteaa.
Kun Marjutilta pyytää lopuksi terveisiä työkavereille, vastaus tulee nopeasti.
– Hymyile ja voit saada hymyn takaisin.
