Laurea-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi opiskeleva Nita Kallio suoritti harjoittelunsa Nikkilän lastensuojeluyksikössä. Lastensuojelu oli hänelle uusi toimintaympäristö, mutta harjoittelun aikana hän on päässyt näkemään, kuinka moniammatillinen yhteistyö, laadukas ohjaus ja lasten kohtaaminen rakentavat merkityksellistä arkea lastensuojelun asiakkaille.
Lastensuojelu kiinnosti uutena mahdollisuutena
Sosionomiopiskelija Nita Kallio on tehnyt ennen opintojaan töitä lasten ja nuorten parissa sekä vammaistyössä. Lastensuojelu oli kuitenkin ala, josta hänellä ei ollut aiempaa käytännön kokemusta.
Kun harjoittelupaikan valinta tuli ajankohtaiseksi, Nita halusi tarttua mahdollisuuteen tutustua itselleen uuteen toimintakenttään.
Nikkilän lastensuojeluyksikössä hän harjoittelee avohuollon sijoitusosastolla, jossa työskentelyn tavoitteena on tukea lapsia ja heidän perheitään sekä luoda edellytyksiä sille, että lapsi voisi sijoituksen jälkeen palata takaisin kotiinsa. Työssä yhdistyvät lasten yksilöllinen tukeminen, vanhemmuustyö sekä tiivis yhteistyö eri ammattilaisten kanssa.
Harjoittelu vahvisti nopeasti käsitystä siitä, että käytännön kokemus on korvaamaton tapa tutustua alan erilaisiin työmahdollisuuksiin.
Vastaanotto teki vaikutuksen
Nitan harjoittelu kestää kokonaisuudessaan 10 viikkoa, josta haastatteluhetkellä takana oli neljä viikkoa. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien hänelle syntyi tunne, että opiskelijat ovat yksikössä tervetulleita.
Harjoittelijoita on ollut talossa vuosien ajan, mikä näkyy selkeinä käytäntöinä ja laadukkaana ohjauksena. Nita kertoo, että hänet otettiin vastaan ennen kaikkea oppijana.
Opiskelijalta ei odoteta valmiita vastauksia tai pitkää kokemusta, vaan harjoittelun tarkoitus on aidosti oppia ammattilaisten rinnalla. Nita kokee tärkeäksi sen, ettei harjoittelijaa nähdä ylimääräisenä työvoimana. Vaikka hän osallistuu lasten arkeen samalla tavalla kuin muutkin työntekijät, vastuu pysyy ammattilaisilla.
Ohjaajilta saa tukea matalalla kynnyksellä. Jos jokin tilanne herättää epävarmuutta, neuvoa on aina saatavilla.
Myös työyhteisö teki vaikutuksen. Nitan mukaan yksikössä autetaan toisia yli osastorajojen, keskustellaan avoimesti ja huolehditaan siitä, ettei kukaan jää yksin haastavien tilanteiden kanssa.
Avoin ilmapiiri näkyy erityisesti siinä, että asioista puhutaan yhdessä. Jos jokin tilanne jää mietityttämään, sille löytyy aikaa ja tilaa työyhteisön yhteisissä keskusteluissa.
– Voin aina kääntyä ohjaajien puoleen. Jos jokin mietityttää, saan vastauksen ja tukea, Nita kertoo.
Moniammatillinen yhteistyö näkyy joka päivä
Yksi harjoittelun merkittävimmistä opeista on ollut moniammatillisen yhteistyön konkreettinen merkitys.
Opintojen aikana yhteistyöstä eri ammattilaisten välillä puhutaan paljon, mutta harjoittelussa Nita on päässyt näkemään, mitä se tarkoittaa käytännössä. Lastensuojelun arjessa yhteistyötä tehdään päivittäin muun muassa sosiaalityöntekijöiden, terapeuttien, koulujen ja perheiden kanssa.
Jokaisella lapsella on ympärillään useita aikuisia, jotka tarkastelevat hänen tilannettaan omasta näkökulmastaan. Päätöksiä ei tehdä yksin, vaan eri ammattilaisten havainnot yhdistyvät yhteiseksi kokonaiskuvaksi.
Harjoittelussa Nita on päässyt osallistumaan tiimipalavereihin, neuvotteluihin, koulupalavereihin sekä lasten arjen ohjaamiseen. Samalla hänen omia havaintojaan ja näkemyksiään on kuunneltu osana työyhteisöä.
Tunne siitä, että opiskelijan ajatuksilla on merkitystä, on vahvistanut myös hänen omaa ammatillista kasvuaan.
Luottamuksen rakentaminen on työn palkitsevimpia hetkiä
Harjoittelun mieleenpainuvin kokemus liittyy kohtaamiseen yhden lapsen kanssa.
Aluksi yhteys rakentui yhteisen tekemisen kautta, mutta vähitellen lapsi alkoi itse hakeutua Nitan seuraan. Tilanne vahvisti tunnetta siitä, että luottamuksen rakentaminen on yksi työn tärkeimmistä ja palkitsevimmista puolista.
Lastensuojelussa turvallisen aikuisen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun lapsen elämässä on paljon muutoksia tai epävarmuutta. Siksi jokainen onnistunut kohtaaminen tuntuu merkitykselliseltä.
Samalla harjoittelu on vahvistanut Nitan uskoa omiin vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoihin. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä asioista on oppia kohtaamaan jokainen lapsi ja perhe yksilöllisesti.
Harjoittelu avaa uusia urapolkuja
Vaikka Nita on pitkään ajatellut työskentelevänsä tulevaisuudessa vammaispalveluiden parissa, harjoittelu on saanut hänet pohtimaan uramahdollisuuksia aiempaa laajemmin.
Lastensuojelu on näyttäytynyt mielenkiintoisena vaihtoehtona, ja erityisesti lastensuojelun ja vammaistyön yhdistävät työympäristöt ovat herättäneet kiinnostusta.
Hyvinvointialueen tarjoamat mahdollisuudet tutustua myös muihin yksiköihin tukevat ammatillista kasvua. Harjoittelun aikana Nita toivoo pääsevänsä vierailemaan myös muissa lastensuojeluyksiköissä ja tutustumaan erilaisiin toimintaympäristöihin.
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta harjoittelu on vahvistanut tunnetta siitä, että sosiaalialalla vaihtoehtoja on paljon enemmän kuin opintojen alkuvaiheessa osasi kuvitella.
